IRC-Galleria

Salaisuuksia sulle, älä muille kerro. Mä haluun raottaa mun sydämeni verhoo.
Epäonni vie itsetunnon kaverilta, epäonnistumiset värin paletilta.
Hengitys on tyhjää, sydän tuntuu betonilta. Kun kaipaat yhtä ja tunti tuntuu sekunnilta.
Silti sama rytmi, silti sama maisema. Niinku nytki tässä kelloo vastaan taistellaan.
Mutta sä et voi pettää pessimistii, joka ei aina pysty kysyy muuta ku: "Miksi?"
Miksi minä? Miksi kukaan meistä? Minkä takii mä en pysty tukevasti seistä?
Onks se kohtaloo vai omaa saamattomuut? Oon kirjottamalla yrittäny esiin saada totuut.
Onni löytyy jostai, siks mä sinne jonotan. Muuta mä en pysty, mä vaan istun ja odotan.

Rakkaus haihtuu pois, mä en oo enää se joku jonka sä tunsit nahoissa.
Mä yksin matkustin kauas nähdäksein lähelle ja tajusin ettei täält yksin hengissä kävele.
Ei aamusuukkoi, eikä halauksia. Ei hyvän päivän toivotuksia joista saa vauhtia.
Ja nyt mä vaan istun. Kuinka monta korvaa ihminen tarvii kuullakseen itkun? ''Mul on kaks..''

Kylmä pelottaa, mä haurastun kokonaa. Istun yksin kotona, en kauaa jaksa odottaa.
Kello pyörii enkä vieläkään oo varma, et mitä pitäs tehdä, ehkä mul on tunnevamma?

Pienen palan poimin susta mukaan, voi hyvin missä kuljetkaan.
Tunnen kuinka syke katoaa, sydänkäyrä piippaa viimeisen kerran kun tää katkeaa.

Mä joskus luulin, et rakkaus ois ikuista. Mut se on kyyneliä päiväkirjan sivuilla.

Haihduttiin niinku lumi kevätsäässä, käsi kädessä käveltiin pettävällä jäällä.

Turhaan pelkää ettei yli pääsis ikinä, ku aika korjaa haavat saa toivon sykkimään sisimmäs.
Yksinään tiskillä viskiä tuplana, ja ainoastaan sinä pyörit mun ajatuskuplassa.
Sinisin silmin olin aivan sun lumoissa, nyt on turha itkee ku ei nuori rakkaus kukoista.
Eikä se liekki saanu happee vaan se sammui, näin ne ihmissuhteet katkeaa.

Mene vaan, mene vaan, mee vaan.
Mä kuljen mukanas, varjona takanas. Muista hyvää, älä suotta oo pahoillas.
Mene vaan, mene vaan, mee vaan.
Takas ei palata, vaikka kuinka haluttais. On aika hyväksyy fakta: Tää katkeaa.

And I don't know how to be fine when I'm not
'Cause I don't know how to make a feeling stop

Thought you should know
I've tried my best to let go of you
But I don't want to
I just gotta say it all
Before I go
Just so you know

Do you want me to hide the feelings
And look the other way?

This emptiness is killing me
And I'm wondering why I've waited so long
Looking back I realize
It was always there just never spoken
I'm waiting here...been waiting here

It seems I'm losing something deep inside of me

It feels like nothing really matters anymore
When you're gone, I can't breathe
And I know you never meant to make me feel this way
This can't be happening

Vaikeeta vaikka meillä olisi
ja väärinpäin sä aina kaiken tekisit
musta tuntuu et kuitenkin luokses jäisin

Kun joskus mä istun yksin mun huoneen turvassa
mä tiedän
sun hymys voi muuttaa kaiken sä saat mut nauramaan

Tuot auringon
mun elämään
kun päivä
on harmaa väreiltään
nään sateenkaaren pään
ja tiedän et sä tuut mun luokse

Oon miettiny tääl sitä kevättä, ku tapasimme
En voinu antaa mun sydäntä, mut sä varastit sen
Autoit mut ylös ojasta ja nyt pysyy täällä tiellä aion

On vartti elämäst menny, eikä taakka kevenny
Uskon vaa auliist, et eiköhän asiat viel selveenny
Eihän se niin sit menny, vaa vielki yksin
Oon puhaltanu sielun keuhkoistani, siks omal tielni yskin
Mut ylös alas matka jatkuu, puren huulta yhtee, koska tää paska sattuu

Sorrun taas peili ees, voisinpa turvautuu suhu
Mutku, tietkö, katokku, mul ei oo ketää
Mun tiet on kadonnu, enkä tiiä tarkallee mis mennää
Tarvin sut nostaa mun pään taas pinnalle

I see the truth in your lies
I see nobody by your side
But I'm with you when you are all alone
And you correct me when I'm looking wrong
I see the guilt beneath the shame
I see your soul through your window pane
I see the scars that remain

Looking at me now I can see my past
Damn I look just like my fucking dad
Light it up, that's smoke in mirrors

You told me that they can understand the man I am
So why are we talkin' to each other again?

Tän matkan voi vetää monel taval, välil tuntuu ku olis pulssiton elämän kovettama.
Silti tänään slovareita mun mankka veivaa, tuntuu et itsee maasta poimittuu ei saa.
Sun jälkeen mikään ei taaskaan meinaa ja nää seksipommit toimii vaan laastareina.

Ei, ei mikään mulle riitä, mulle ei, ei mikään tunnu miltään enää.
Anna mä meen.

Mä ajoin suhteen lunastukseen, viimeinen yhteinen kuva jäi juhannukseen.
Jossitella voi, mut takas ei eilistä saada, ei korjaudu paintil nää haavat.
Teinistä saakka oman reittinsä valkkaa, silti välil miettii kuka peilistä stalkkaa.
Herra ei mikään nappaa, taas random neitiä pakkaa.

En oo tunteeton, kyl mul tunteet on, mut sun jälkeen kaikki ihan sama mulle on.
Mä teen sen mitä mun tehtävä on, mä meen koska mun mentävä on.
Kaikki on sanottu, kyyneleet padottu, silmistä säihke on kadonnut.

Tää on illan vika hidas, tanssin näil sävelillä, ja tyytyväisen katon katseita mun ympärillä.