IRC-Galleria

Jos saat idean että haluat maalata jotain, niin älä tee sitä hetken mielijohteesta.

Jos kuitenkin löydät maalipurkin, niin mieti hetki mitä ajattelit tehdä noin kolme tuntia siitä kun aloitat. Ja sormilla tai hakkaamalla ei saa purkin kantta auki, vaan tarvitset kunnon työkalut. Ja kunnon työkalu ei ole naula tai nysä puukko, niillä saa makeat haavat aikaiseksi, kun lipsahtaa. Laastaria toki myöskin on keksittynä, mutta se viisi vuotta sitten ostettu halpislaastari on liimauksensa menettänyt. Teippi laastarin päällä on liukas ja puristaa ikävästi.

Äläkä ravista purkkia, kun olet jo osittain saanut sen auki, maalia ei sekoiteta ravistelemalla. Äläkä pidä vaatteita, joita et halua heittää roskikseen seuraavan kahden tunnin päästä. Ja kun maalia on purkin ulkopuolella enemmän kuin sisäpuolella, niin se rätti, johon olet jo pyyhkinyt erinäisen määrän maalia, on myöskin maalinen - vaihda rättiä jo...

Ja maalia ei ole tarkoitus levittää sienellä tai millään muulla kuin maalaamiseen tarkoitetulla välineellä. Suosittelen, kannattaa hakea vaikka se halvin pensseli ennen kuin alat innostua maalaamisesta, sillä kauppaanhan joudut menemään autolla. Auton ratti, penkit, ovenkahvat, yms on takuulla kallista lystiä uusia tai yrittää puhdistaa jollain ilveellä. Saati että kauppias ei taida tykätä maalisista sormenjäljistäsi ovenkahvassa ja rahoissa, sillä luottokortti ei toiminutkaan kortinlukijassa maalikerroksen alta. Iloisesti hymyillen ajelet tankkaamaan, jotta viimeinkin pääset suorittamaan alkuperäisen hetken mielijohteesi. Onneksi kolikoita on jäänyt autoon, sillä kortilla et saa rahaa, huoltoasemalla onneksi ovat tottuneet näkemään epämääräisin tahroin varustettuja ihmisiä.

Palattuasi kotiin, voisit ihan hyvin palata takaisin kauppaan, sillä maalisi ei takuulla ole vesiliukoista, mutta eihän sitä nyt vielä voi tietää... Joten innolla avatun maalipurkin kimppuun pensselisi kanssa - onnesta soikeana pudotat sen sinne purkin sisälle uppeluksiin. Huoh...Mutta saat viimeinkin otteen ja alat levittää sitä sitten pois purkista - maalinhan kuuluu olla ilona ja piristämässä arkeasi.

Maalia ei kannata laittaa kerralla pensseliin niin paljon kuin siihen saa, vähempi on näemmä parempi. Ja kun pensselistä alkaa valua, älä heiluta sitä nopeampaa tahtia vain - se roiskuu vielä kauemmas. Ja jos kuitenkin innostut heiluttamaan pensseliä tosi kiivasta tahtia, niin älä nyt upota sitä sitten seuraavalla kerralla kahvaa myöti maalipurkkiin - valuu tosi upea vana maalipurkista maalattavaan kohteeseen. Ja jos kohteessa on alapuolinen pinta, niin ei sitä tarvitse katsoa samalla kun maalaa - voi katsoa maalauksen jälkeen, oliko joka kohdassa maalia. Se maalihan siis roiskuu ja valuu...

Ja katso myöskin, että kuinka nopeasti maali kuivuu, sillä jos tarvitsee kovikeainetta, niin se ei kuivu vissiinkään ikinä. Huonompi homma, jos kohta on kulkureitillä johon yleensä nojailet kun vastailet puhelimeen. Jos sattuukin tuuri käymään, että maali kuivuu joskus, niin vuorokausi on pitkä aika jos joudut kulkemaan monimutkaista reittiä väistellessäsi kuivuvia maalitahroja ja -pintoja.

Se pieni kohta kun on tässä välissä muuttunut neliömääriltä aika laajaksi alueeksi. Ihmettelet samalla, miten pieni maalipurkki voikin riittää noin isolle alalle - vaatteista kattoon ja lattialle, itse maalattava kohde tosin näyttää aika mielenkiintoiselta. Toisesta kohti tippuu maalipisaroita ja toisessa on juuri ja juuri hivenen verran väriä. Tämä on sitä taidetta siis!

Kun viimein alkaa purkin pohja näkyä, niin muista nyt mitä olet tekemässä. Olet maalissa, maalari maalla maalaamassa. Älä pyyhkäise "huh, nyt se on ohi!" fiiliksellä lippalakin alta hiuksiasi. Älä varsinkaan, jollet aikonut käydä parturissa tekemässä hurjan hiusten lyhennyksen. Tai no, nythän voit taiteellisena luoda uuden hiustyylinkin samalla. Ja älä ainakaan ääneen kiroa mitään, sillä juuri sillä hetkellä on se huonoin hetki niin tehdä - kuuntelevia korvia onkin yllättäin tullut oven viereen.

Ja jos sattuisi, että puhelimesi soi, ei siihen ole pakko vastata heti. Eikä varsinkaan avata vetoketjua, sillä sen verran oli järjenhiventä ennenkuin aloitit, että kännykkäsi laitoit visusti povitaskuun kahden vetoketjun taa piiloon ettei sotkeennu. Ja jos vastaat, niin älä nyt sitä näyttöä sormeile, riittää jo kun on liimautuneet jumiin ne näppäimet. Kukapa sitä nyt soittaa minnekään haluaa, mutta ikävämpi kun ei näe enää kuka soittaa, minne itse soitat sillä se luurinäppäin ei ole takuulla jumissa vaan soittelee huvikseen minne nyt sattuu kun maali valuu jossain siellä kännyn uumenissa.

Nyt kannattaa sitten vilkaista josko saisit jostain kohden luettua (heh, ei onnistu vaikka kuinka yrität pyyhkiä rätillä purkinkylkeä - siihen se maali on näemmä kyllä kuivunut alle sekunnissa) onko maali millä ohennettavissa ja sitä mukaa tietysti pestävissä käsistä yms pois. Joten tuhrattuasi puoli purkkia pesuainetta, sotkittuasi myöskin pesualtaan ja ne siistit käsipyyhkeet, voit huoletta poistua ansaitulle kahvitauolle, jotta voit lähteä sitten kauppaan hakemaan tärpättiä. Ei jestas sentään, missä maalari maalla kulkeekaan, on siellä jäljet nyt ;)

Hyvää työpäivää vaan kaikille, minä lähden kokeilemaan uutta taktiikkaa. Pistän ison astian maalia keskelle tallia ja nakkaan sinne papatteja. Takuulla paremmin on maalia siellä missä toivoinkin kuin tässä pari päivää sitten tehdyssä "tässä ei mene kuin hetki"-maalauksessa.