IRC-Galleria

on meillä, sellainen nelipyöräinen "tee-se-itse"-mallin pienoistraktori kauhalla tai talikkopihdillä. Noh, osasin sentään vaihtaa kauhan pois (jolla on muuten miljoona käyttötarkoitusta aina vesien viennistä turpeen kuljetukseen ja aitojen teossa kätevääkin kätevämpi) ja siinä touhusin sitten paalinjämät peräkärryn kyytiin. Oli melkoisen kevyen tuntuinen (tämän koneen kun kerran olen kipannu kumoon onneksi ilman vaurioita, niin hieman tullut varovaisuuttakin kehiin). Minkin ainoa miinus on ettei ole hurjan maastokelpoinen eli täytyy miettiä minne ajaa näin saviliukkailla keleillä. Ajatus oli, että vien kuorman hevosille siihen liejukkoon poljettavaksi - saahan sen aina traktorilla sitten pois, mutta nyt ns joutoheinät siihen tehtävään kokeilla. Noh, siis, ajelin minkin peräkärry niin täynnä kuin siihen sai (aika komea kuorma oli kyllä) sinne portille, joka on rinteessä. Pieni info tähän väliin, että minkissä on hienous - pikakiinnitys ja pihdit tietysti aukeaa/sulkeutuu hydraulisesti eli siinä on pari mustaa öljyletkua kii. Ja kun en voinu ajaa sitä sinne tarhaan suoraan, niin peruuttelin sitä hissuksiin porttia kohden ja painoin talikon vähän maahan. Sitten... Naps.. Irtos talikko kiinnikkeestä ja mitäs tehdä, kun ei ole jarruja olemassa? Et yllä irrottamaan letkuja. Et voi hypätä kyydistä irrottamaan, koska koko yhdistelmä on rinteessä. Ilman talikkoa ei yllä etukuormaaja maahan, joten sieltä ei tule jarrua. Alkoi pikkuisen paljon tilanne naurattaa - ei oikein voinu muuta kuin hymyillä ja miettiä että miten tästä pulmasta selvitään rikkomatta konetta tai saamatta aikaan katastrofia. Heh...

olen taasen pari päivää ollut, hyvää oli paljon, oppiakin kaiketi tuli ja jotain viisastumista. Ehkä... Mutta viikon päästä ensimmäinen näyttökoe ja kerrankin oikea ihminen oikealla lailla oikeat sanat sanoi - hieman laski jännitystaso alemmaksi... Pitää sitä nyt vähän jännittää, niin skarppaa, mutta on koettuna sitten näitä liikajännityskohtauksia, jolloin menee kaikki totaalisesti pieleen ja sählää sitten. Täytyy vain uskoa itseensä, joko nää osataan tai ei, mutta jos lakkaan uskomasta että osaan niin sitten se muistin musta-aukko takuulla hyökkää kimppuun ;)

elämässä on kiire ja huolet painaa mieltä, koetat ymmärtää ja olla ihminen ihmisten joukossa, tulee sitten maailman murheet kannettavaksi. Sillä hetkellä kannattaa ottaa aikaa se viisi minuuttia ja nauttia aamuautereesta ja auringonpaisteessa heinää syövistä hevosista. Rapsuttaa ponivauvoja ja halata mammatammaa... Kaikki huolet katoaa ja elämää taasen jaksaa =)

Ei voi päivä ihanammin alkaa, kun kaikki on hyvin - nyt sitten kiireen pariin ja maailmalle oppia hakemaan pariksi päivää.

Hinkausta ja hankausta, ne vietävän polttiaiset tuli takaisin ja hetken kun katseli hevosia, niin kihisi aivan karvojen seassa. Hyi yöks...

Ulkona jehu sitten hinkasi itseään tolppaan ja mietin että noinkohan seinät kaatuu kun sisälle otan. Ennätin vain ennemmin eli pesin hessusiilillä sen savihiekkamutaliejukerroksen karvanjuuresta pois ja tervatislettä sitten. En ole vielä uskaltanu laittaa korvien/pään likelle, hirvittää että menee silmiin, niin sieltä vielä hinkuttaa, mutta muutoin oli aika leppoisan oloinen kaveri. Ei seinät notku ei...

Jos saat idean että haluat maalata jotain, niin älä tee sitä hetken mielijohteesta.

Jos kuitenkin löydät maalipurkin, niin mieti hetki mitä ajattelit tehdä noin kolme tuntia siitä kun aloitat. Ja sormilla tai hakkaamalla ei saa purkin kantta auki, vaan tarvitset kunnon työkalut. Ja kunnon työkalu ei ole naula tai nysä puukko, niillä saa makeat haavat aikaiseksi, kun lipsahtaa. Laastaria toki myöskin on keksittynä, mutta se viisi vuotta sitten ostettu halpislaastari on liimauksensa menettänyt. Teippi laastarin päällä on liukas ja puristaa ikävästi.

Äläkä ravista purkkia, kun olet jo osittain saanut sen auki, maalia ei sekoiteta ravistelemalla. Äläkä pidä vaatteita, joita et halua heittää roskikseen seuraavan kahden tunnin päästä. Ja kun maalia on purkin ulkopuolella enemmän kuin sisäpuolella, niin se rätti, johon olet jo pyyhkinyt erinäisen määrän maalia, on myöskin maalinen - vaihda rättiä jo...

Ja maalia ei ole tarkoitus levittää sienellä tai millään muulla kuin maalaamiseen tarkoitetulla välineellä. Suosittelen, kannattaa hakea vaikka se halvin pensseli ennen kuin alat innostua maalaamisesta, sillä kauppaanhan joudut menemään autolla. Auton ratti, penkit, ovenkahvat, yms on takuulla kallista lystiä uusia tai yrittää puhdistaa jollain ilveellä. Saati että kauppias ei taida tykätä maalisista sormenjäljistäsi ovenkahvassa ja rahoissa, sillä luottokortti ei toiminutkaan kortinlukijassa maalikerroksen alta. Iloisesti hymyillen ajelet tankkaamaan, jotta viimeinkin pääset suorittamaan alkuperäisen hetken mielijohteesi. Onneksi kolikoita on jäänyt autoon, sillä kortilla et saa rahaa, huoltoasemalla onneksi ovat tottuneet näkemään epämääräisin tahroin varustettuja ihmisiä.

Palattuasi kotiin, voisit ihan hyvin palata takaisin kauppaan, sillä maalisi ei takuulla ole vesiliukoista, mutta eihän sitä nyt vielä voi tietää... Joten innolla avatun maalipurkin kimppuun pensselisi kanssa - onnesta soikeana pudotat sen sinne purkin sisälle uppeluksiin. Huoh...Mutta saat viimeinkin otteen ja alat levittää sitä sitten pois purkista - maalinhan kuuluu olla ilona ja piristämässä arkeasi.

Maalia ei kannata laittaa kerralla pensseliin niin paljon kuin siihen saa, vähempi on näemmä parempi. Ja kun pensselistä alkaa valua, älä heiluta sitä nopeampaa tahtia vain - se roiskuu vielä kauemmas. Ja jos kuitenkin innostut heiluttamaan pensseliä tosi kiivasta tahtia, niin älä nyt upota sitä sitten seuraavalla kerralla kahvaa myöti maalipurkkiin - valuu tosi upea vana maalipurkista maalattavaan kohteeseen. Ja jos kohteessa on alapuolinen pinta, niin ei sitä tarvitse katsoa samalla kun maalaa - voi katsoa maalauksen jälkeen, oliko joka kohdassa maalia. Se maalihan siis roiskuu ja valuu...

Ja katso myöskin, että kuinka nopeasti maali kuivuu, sillä jos tarvitsee kovikeainetta, niin se ei kuivu vissiinkään ikinä. Huonompi homma, jos kohta on kulkureitillä johon yleensä nojailet kun vastailet puhelimeen. Jos sattuukin tuuri käymään, että maali kuivuu joskus, niin vuorokausi on pitkä aika jos joudut kulkemaan monimutkaista reittiä väistellessäsi kuivuvia maalitahroja ja -pintoja.

Se pieni kohta kun on tässä välissä muuttunut neliömääriltä aika laajaksi alueeksi. Ihmettelet samalla, miten pieni maalipurkki voikin riittää noin isolle alalle - vaatteista kattoon ja lattialle, itse maalattava kohde tosin näyttää aika mielenkiintoiselta. Toisesta kohti tippuu maalipisaroita ja toisessa on juuri ja juuri hivenen verran väriä. Tämä on sitä taidetta siis!

Kun viimein alkaa purkin pohja näkyä, niin muista nyt mitä olet tekemässä. Olet maalissa, maalari maalla maalaamassa. Älä pyyhkäise "huh, nyt se on ohi!" fiiliksellä lippalakin alta hiuksiasi. Älä varsinkaan, jollet aikonut käydä parturissa tekemässä hurjan hiusten lyhennyksen. Tai no, nythän voit taiteellisena luoda uuden hiustyylinkin samalla. Ja älä ainakaan ääneen kiroa mitään, sillä juuri sillä hetkellä on se huonoin hetki niin tehdä - kuuntelevia korvia onkin yllättäin tullut oven viereen.

Ja jos sattuisi, että puhelimesi soi, ei siihen ole pakko vastata heti. Eikä varsinkaan avata vetoketjua, sillä sen verran oli järjenhiventä ennenkuin aloitit, että kännykkäsi laitoit visusti povitaskuun kahden vetoketjun taa piiloon ettei sotkeennu. Ja jos vastaat, niin älä nyt sitä näyttöä sormeile, riittää jo kun on liimautuneet jumiin ne näppäimet. Kukapa sitä nyt soittaa minnekään haluaa, mutta ikävämpi kun ei näe enää kuka soittaa, minne itse soitat sillä se luurinäppäin ei ole takuulla jumissa vaan soittelee huvikseen minne nyt sattuu kun maali valuu jossain siellä kännyn uumenissa.

Nyt kannattaa sitten vilkaista josko saisit jostain kohden luettua (heh, ei onnistu vaikka kuinka yrität pyyhkiä rätillä purkinkylkeä - siihen se maali on näemmä kyllä kuivunut alle sekunnissa) onko maali millä ohennettavissa ja sitä mukaa tietysti pestävissä käsistä yms pois. Joten tuhrattuasi puoli purkkia pesuainetta, sotkittuasi myöskin pesualtaan ja ne siistit käsipyyhkeet, voit huoletta poistua ansaitulle kahvitauolle, jotta voit lähteä sitten kauppaan hakemaan tärpättiä. Ei jestas sentään, missä maalari maalla kulkeekaan, on siellä jäljet nyt ;)

Hyvää työpäivää vaan kaikille, minä lähden kokeilemaan uutta taktiikkaa. Pistän ison astian maalia keskelle tallia ja nakkaan sinne papatteja. Takuulla paremmin on maalia siellä missä toivoinkin kuin tässä pari päivää sitten tehdyssä "tässä ei mene kuin hetki"-maalauksessa.

Kun kaikki menee hyvin, niin sitten on jotain pielessä...

Eetu lähti aamulla näyttelyyn, meni hienosti kyytiin ja oltiin aikataulussa. Eetun omistajan sisko lähti juniorille kaveriksi - muutoin olis uskaltanut sinne jättääkään. Koetan napata tulokset joskus tähänkin. Ja olikin jo höpönetissä:
LUOKKA I
1. 4. Raiteli, I-palkinto, Luokkavoittaja
2. 2. Max, I-palkinto,
3. 3. Nipukka, II-palkinto
4. 1. Fantail, III-palkinto
5. 5. Eddie De Silva, III-palkinto

Eipä sitä kummempaa tietysti odotettukaan, ja onpa polle pesty sekä puunattu ;) Hieno se on, luonne satakymmenen ainakin kotioloissa. Ja kuulemma ei vielä kyllästymiseen asti saanu polletuksen kanssa olla, joten eiköhän se liene ollut onnistunut reissu =)

Tintin kanssa myöskin alku oli lupaava, tervatuotteitakin haettiin matkanvarrelta ja tuli nyt testattua - tintin kanssa ei kuljetus ole hyvä jos on "niinkuin muilla" vaan tehdään niinkuin hevonen haluaa...

Lämmittelyssä jo vähän oli tunne, että ravi on huonoa, mutta oletin että johtui kun meinasi lähteä lapasista koko polle - eikä siellä ollut edes lanaajaa radalla... Startissa kun volttasin ensinnä väärässä karsinassa, väärään aikaan ja niinpoispäin, tuli uusittua sitten lähtö. Siitä viisastuneena, sain hyviä ohjeita takaa ja onnistuttiin aika hyvin lähdössä. Selkäjuoksua vain piti odottaa, että tuli ja ensimmäisen kierroksen puoliväliin asti tuntui hulppealta istua kyydissä. Sit edestä lähti laukalle ja arvatkaa vain lähtikö polle painamaan? Ja hyppy... Palasi raville, koetin päästä uudelleen selkään, mutta sitä ei tullut ja ravi katosi - peitsiä, laukansekaista, kaikkea mahdollista ennenkuin kaarteessa oli jälleen ravilla ja vauhtia tuli. Suoran alku ja sitten levisi koko homma käsiin - oikein nättiä ratsulaukkaa loppuun asti.

Ja syy tai seuraus: etusen päkiä on hajalla, ei ole nätti näky ei... Syksyn viimiseksi suunniteltu startti jää siis nyt pois suunnitelmista ja talven aikana koetan opetella käyttään sekkiä, suojia ja järkeä (kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia)...

Että näin...

Mutta iloinen olen, kun tamma on silti pirteä ja iloinen, ei sitä haittaa vaikka jalka on ruhjeilla. Ja oppia tuli paljon, tosi upea harjoitus oli itselle =) Harmittaa vain, että tyhmyyttä on näin paljon suotu että hevosen jalka on nyt ruhjeilla. Mutta mistä sen olisi voinut tietää, kun samoilla kengityksillä yms on menny ennätyksensäkin?

Eetupoika pääsee huomennä näyttelyyn ja esittäjänsä kävi sen puunaamassa. Kyllä muuten on tuo hevonen aika hienon näköinen, kun musta karva kiiltää =) Ne koirankarvakorvatupsut saa jäädä, niitä ei sentään trimmattu pois - talvi tulee ja silloin ne takuulla on tarpeelliset ;)

Jehu hinkas näön vuoksi hännänjuurta, lisäsin pikkuisen rasvaa, mutta minne ei ole laitettu on korvien taakse ja harjan juureen, meinas taasen seinä kaatua. Eli ero on suuri, missä on hoidettua kohtaa ja missä ei...

Huomenna myöskin hiittistartti oman puskatammani kanssa, testailin juuri hevoskoon y-rintaremmiä ja jotain on pielessä, kun äärimmilleen vietynä se nyt jotenkin sinne asentuu. No, onhan se hevosenkokoinen tietysti, mutta että noin... hm.. ja hoikkunutkin kuitenkin valtavasti. On viimeistä edellinen startti tälle vuotta puskatammalle, sitten alkaa talvitauko ravipuuhista. Tähän mennessä on tienattuna ensimmäiset rahat, ennätys on parantunut uudelle kymmenluvulle ja kuskille on tullut kokemusta hurjasti! Viimeisen startin olen vain valmentajana ja veikkaus on hpl, kun tammani tunnen ;) Mutta eihän sitä koskaan tiedä, voihan se vaikka yllättää :D

Tänään vierailevatähti sai leikkikavereita, pulla ja alma pääsi tutustumaan isompaan varsaan ;) Heh, pullaparka ei yllä kuin puoliväliin lapaa, ei puhettakaan että voisi sään viereltä rapsuttaa. Alma näyttää jo nyt vähän tammamaisia elkeitä, ei uskois kun alkuun juoksi aina pullan taa "piiloon" (sitä piiloa nyt voi oikein todesta ottaa, kun on tuota kokoeroa sen verran ettei paljon pulla peitä).

Ja jehu sai nyt lisäannoksen rasvaa, aiemmin siis öljynny vain paitsi pahan rupikohdan - siihen rasvaa laitoin heti aluksi. Ei voi uskoa näkemäänsä, sillä karva alkaa jo nyt kasvaa takaisin, viikossa! Huomenna sataa, mutta täytyy yrittää ottaa viikon kuvat - vaikkei kuvat kyllä kerro tuota eroa, mikä tuntuu käsiin. Vitsit, arvatkaas paljonko ottaa päähän, etten keksinyt kokeilla tätä jo kesän alussa!!!! Huomenna (ah-tämä-perinteinen-huomenna...) koetan ottaa selville hinnat ja josko vaikka saisin myytäväksikin tätä ainetta ;)

Sitten... Tulen kokeilemaan, josko sittenkin sietokyky olisi jo noussut itselläkin, alkuviikosta tiedän onko loppuviikolla jännää hetken aikaa - aina kun ei kaikki ole itsestä kiinni - mutta toivotaan, toivotaan ja koetan ottaa lunkisti ;)

ei se ole vain mielikuvitusta, sillä toisia kiusasi nyt urakalla sitten mäkärät - kiesus että ne inhottaa kun ovat silmien ympärille liimautuneet. Etoo vieläkin.. Mutta pikkupoika hinkasi näön vuoksi ja sitten keskittyi lepäämiseen ja tuumailemaan maailman menoa. Iho alkaa jo olla paremman oloinen, vastahan tuota tuli ensimmäisen kerran laitettua, tiedä oikein että miten olisi kun noin hyvin aluillaan on tämä.

sitä edes ajatella että näenkö vain näkyjä? Mutta tuo tyyni olotila ja iloinen ilme... Tosin, purkin kanssa ei vielä kavereita olla, mutta eilen hessusiilillä pesu ja vähä karvakiiltoa päälle sekä tietysti ihmeainetta ;) Ei näy missään että kovin hinkattu olisi... Tiedä sitten, onko vain "tän täytyy nyt tietysti tehota" vai itikoiden poistumista vai mitä.