IRC-Galleria

Oli pakko tulla kirjoittaan, kuin saadaan niska jumiin - molemminpuolin - ja blondi hoksaa asioita ;)

Meillä on voordi - sellainen joskus siniseksi väitetty traktori. Siinä on joskus ollut myös takalasi ja tosiaanki maaliaki. Osa maalista vain katosi, kun sai mulliaikaan happokylvyn (ja veli siinä samassa) - veljelle kasvoi iho takas, mutta voordille kävi vähä huonommin. Sinisestä tuli ruskea (tässäpä oiva maalinpoisto-ohje, tosin ei suositella ala- eikä yläikäisille, on vähä vaarallista ainetta)...

Noh, naapurisopua ajattelin taasen hoitaa kun kenttä oli jotain hurjaa mökelikköä ja plussakeliä näin vähän kuitenniin on. Ette usko kuin paha ääni lähtee kun on sellainen kevytlooka perässä, jossa on valurauta (tai siksi luulen) paino päällä. Ziisus, kolina kuului varmasti kymmeniä kilometrejä (mulla oli lokoisat oltavat, oli kuulosuojaimet). Siinä aikani rymistelin eteenpäin ennenku muistin että pakkikin on keksitty, vähän metelitaso laski. Aikani tätäkin jaksoin kunnes huomasin että yhteen kulmaan oli kerääntyny hiekkakakku - piti kokeilla ja avot. Alkoi kavionkolot kadota ku sai irtohiekkaa matkaan. Tässä tulee sit se blondius eli tätähän ei voinut kokeilla heti alussa vaan vasta kun oli takuuvarmasti herätetty naapurikylän koiratkin.

Jees, lähen vielä vähä puuhaileen - on pirteyttä vielä jäljellä ja into ajella ku kenttä on kuulkaas supertasainen! Pitäähän sinne nyt muutama kavionjälki tehä ;)

Ai niin - niskat menee jumiin siis, kun ei ole sitä takalasia, niin tuppaa vähä tuo ilmavirta oleen näin joulua odotellessa jo vähä viileämpää. Ja kun tuijottaa ensin oikean olan yli puoli tuntia ja sitten vasemman (ku pää vielä käänty yhdessä vaiheessa) - niin nyt on sit olo kuin... no, ei tule mieleen ketään, jolla pää ei kääntyis. Tarttis varmaan tutustua johonkuhun hierojaan, voi tulla tarpeeseen vielä ;)

Näitähän riittää tietysti perinteisestä sukkia syövästä pesukoneesta aina kahvia juovaan kahvinkeittimeen...

Miksi ämpärin kaatuminen tapahtuu juuri silloin kun se on lähes täysi? Miksei silloin kun pohjalla on tippa? Miksi kottikärryt eivät pysy pystyssä silloin kun on kiire?

Miksi rikkoutuva asia rikkoutuu silloin kun kauppa tai huoltamo on kiinni?

Miksi hevoset eivät sairastu arkena klo 8-9? Miksi sairastumisen vakavuus on suhteessa kaksoispyhien yöaikaan?

Miksi riimu putoaa hevosen päästä vain laitumella?

Miksi hevosenkengät eivät koskaan irtoa tallin käytävällä?

Miksi kengityksen jälkeen nauloja löytyy vielä kolmen päivän jälkeen vaikka olet lakaissut ja seulonut magneetilla moneen kertaan kyseisen kohdan?

Miksi hevoset tulevat talliin rauhallisesti ja menevät omiin karsinoihin silloin kun ei ole kiire tai ei ole kukaan sitä näkemässä? Miksi ne aiheuttavat kerroshampurilaisilmiön sitä suuremmalla todennäköisyydellä mitä arvostetumpi hevosihminen vierailee?

Miten 10kg heinää voi muuttua kottikärrylliseksi (tai kahdeksi) lantaa vuorokaudessa?

Elämä ei saa olla totista tai katkeraa, siihen elämä on liian lyhyt ;)

Se opettaa meillä kärsivällisyyttä ja sinniä ratsastajille - kesken ei voi hommia jättää tai poni tekee just niinkuin siitä on kivaa. Ja se kiva on yleensä seistä lähellä porttia ;) Mutta on se myöskin upea poni, kun juttuun pääsee - noin nuoreksi uskomattoman toimiva ja mikä luonne! Pienellä rahalla ei lähde enää minnekään, on osoittautumassa paremmaksi kuin mammat jotka pääsee mammalomailemaan ja "unohtavat" mitä on opetettu ennen lomaa ;)

...on poissa tallihommista tuo aika, mutta mitä saa aikaiseksi kolmessa tunnissa?

- kaadettua kaksi eri selainohjelmaa
-tiltattua täysin sähköpostiohjelman
-kirjoitettua viitisen kymmentä tekstiviestiä
-soitettua pari puhelua
-jumitettua koneen todella hienosti uusilla ohjeilla
-potkaistua varpaan ovenpieleen
-juotua kaksi pannullista kahvia
-syötyä yhden voileivän
-kirjoitettua tämän
-maksettua viimein yhden laskun, toinen jääköön odottamaan aikaa parempaa
-kirjoitettua pari sähköpostia
-luettua useita sähköposteja
-poistettua luetut viestit, ne oli lähes kaikki roskapostia
-käytyä höpönetissä
-jumitettua jälleen selainohjelmista toisen, toinen sentään toimii
-mietittyä miksi tässä ollaan
-juotua vielä yksi kuppi kahvia, niin että pakko juosta vessaan

Kuka väittää että tietokoneen äärellä tylsistyy eikä saa liikuntaa?

Kun on joskus näitä hetkiä tuolla tallissa että aivot saavat työnteolta rauhan ja nehän pelittää silloin aika oudolla lailla (tää on näitä omituisten otusten kerhojen juttuja siis) niin aikani kuluksi aloin miettiä tarhaamisoppaan kirjoittamista. On tässä näitä vuosien saatossa tullut muutama vietyä ulos, haettua sisälle ja aika usein näin kun on jo rutiinia alkanut tulla, niin onnistuneitakin kertoja. Sit on näitä, kun tuntuu että kolme kun vie ulos yhdeksännettätoista kertaa, niin jotain on pielessä... Kun hevoset kaipaa kohta iltapalaa ja kirjoittaminen vielä vähän hitaanpuoleista, niin tästä tulee jatkosatu ;)

Aloitetaan perusasioista eli...

Tarhassa on sähkövirta ja se antaa kivaa tälliä, jos ei muista vieläkään yli kolmenkymmenen vuoden kokemuksella ettei langasta voi ottaa kiinni. Se virtakahva on keksitty siis tarpeeseen. ;)

Tarhassa on kavioeläimiä enemmän kuin yksi - hevostenhan kuuluu saada olla ryhmänä liikkeellä, niiden hyvinvoinnin takia. Kukaanhan ei koskaan ole tullut kysyneeksi omistajan/hoitajan hyvinvoinnista mitään...

Hevosten vapaudenkaipuu on yleensä suurempi kuin yksi pala leipää...

Vaikka tarha olisi puoli metriä upottava liejuinen uima-allas, niin se on silti hevosten mielestä ikivihreä ääretön preeria sillä hetkellä kun pitäisi töihin lähteä...

Näistä perusteista siis lähdetään liikkeelle, huomioida kannattaa myös se, että vuorokaudessa tunteja on vain kaksikymmentä neljä. Kymmenen karvakorvaa, yksi ihminen... Jotain pielessä tässä laskukaavassa ;)

(poistun ruokkimaan karvakorvani)

Ja takaisin, tämä on siis piitkän pitkä satujuttu, joten uutta ei tule vaan jatkan aina niin kauan kuin tämä tila antaa myöti. Pitäähän sitä kaikkea kokeilla (paitsi paria asiaa, kuten kansantanssia, kaulimia ja liian pieniä pikkuhousuja)... Tuli muuten todistettua taasen, että ihan höpöhöpöjuttuja kirjoitin - superkätevät hiirenloukut sai yhden kuolemaan kai naurusta. Oli näes viisi loukkua pyynnissä tuolla, yksi kuollut hiiri joka EI ollut loukussa ja kaikista oli syötit kadonneet. Superhiirenloukkuni siis tuottavat superhiiriä.

Ja takaisin tarhaamisen ihmeellisyyksiin.

Siis, tavoitehan on aamulla laittaa hyvin ruokitut hevoset ulos tarhaan, jossa voivat jaloitella eli oikoa koipiaan hyvin levätyn yön jälkeen. Ja hengailla siis kavereiden kanssa (tuumailin tuossa, että minusta tulee seuraavassa elämässä puskaratsu - täysylläpito, pienimmätkin naarmut hoidetaan, kuteita löytyy joka lähtöön ja 23h vapaata per päivä ja jos vähä alahuulta lörpättää, niin 24h...). No, tapoja tähän ulosvientiinkin on monta.

Yksi: Hevonen, joka kuvittelee olevansa Milton (nuorille tiedoks, oli melkoinen esteponi - sellainen 160cm:n okseri oli helppoa ylittää) ja siitä hetkestä kun tajuat ettei riimunnaru olekaan vain kiva koriste tallin seinällä, on jo liian myöhäistä. Tämä uusi milton kun hyppää kuviteltuja vesiesteitä (lätäkkö), banketteja (multakokkare), pystyesteitä (oksanpätkä), oksereita (kaksi heinänkortta liian lähellä toisiaan) jne niin korkealle kuin vain voi. Kun itsellä mittaa on noin 162cm, hevosen pää yleensä jo ylempänä tuota, niin tarhaan taluttaminen on mielenkiintoista toiveajattelua että jalat ehtisivät koskettaa maata enemmän kuin sekunnin sadasosan. Mutta, pysyyhän ne tractor pulling traktoritkin radalla vaikka ovatkin keula ilmassa ;) Miltonin jälkeen hieman hengästyneenä ja käsi noin vaaksan verran pidempänä viisastut ja palaat hakemaan seuraavan sekä riimunnarun.

Kaksi: Uusi matador, upea uljas, joka menee piffit ja paffit, laukkapiruetitkin yhdellä kädellä. Ne samaiset esteet miltonille ovat matadorille sitten aihe myös uusiin korkeamman koulun liikkeisiin. Piffi nyt on ihan helppo juttu, saati paffi - mut yhdistelmä capriolelevadepassagepiaff on jo vähän mielenkiintoisempi. Tässä vaiheessa huokaiset että onneksi et ole selässä. Matadorille tosin pienikin "virhe" tarhassa meinaa olla hyvä syy poistua takavasemmalle paremmille laitumille (käytännössä äidin parhaimpien kukkapuskien kimppuun). Mikäli et ole varovainen, milton seuraa matadoria, tosin portin kappaleet matkassa, sillä miltonista poiketen - omasi ei hyppää vaan kuvittelee hyppäävänsä...

Tässä vaiheessa haet leipiä, pyydystät miltonin, viet talliin, otat lisää leipää, pyydystät matadorin ja viet talliin, sammutat tarhasta virran, korjaat aidan, palautat virran ja aloitat alusta.

Tässä vaiheessa hepo yksi on vaihtanut jo roolinsa - on nyt kahlittu mustangi, joka ei ymmärrä että rajoja voi olla maailmassa. Sehän on syntynyt villiksi ja villihevosen kutsu on suuri. Tuloksena katkennut riimu tai riimunnaru ja eiku takasin talliin hakemaan leipää, uusi riimu tai -naru ja metsästämään jo vähän kärsineestä kukkapuskasta uudelleen hevo kii. Nyt onneksi saat sen talutettua tarhaan, jossa narun irroittaminen kirvoittaa hillittömän pukkiloikkakiitopätkän. Onneksi poispäin kukkapuskasta, jotta ehdit sulkea portin (vielä toistaiseksi ihan kahvasta kii laittain).

Juokset vauhdilla, josta satasen pikajuoksijatkin olisivat kateellisia, hakemaan seuraavaa hevosta, jotta mustangisi ei yllättäin muista ettei villihevoset laidunna koskaan yksin ja kokeile uudelleen onko rajat vain rikottaviksi tarkoitetut. Hieman hengästyneenä laitat riimun tyynen rauhallisesti siellä tallissa hyvin viattoman näköiselle hevoselle, joka on tässä välissä ehtinyt kaataa vesiastian sekä jyrsiä juuri uuteen vaihdettuun seinälautaan järkyttävän kolon (olihan se ilman heinää hetken siellä). Saat suuren idean ja suljet hieman huolimattomasti karsinan oven ja lähdet laittamaan riimua kolmannelle - Tosi HevosNainenhan kykenee helposti kuljettamaan itseään hieman suurempia hevosia kaksi kerralla ulos. Samalla sekunnin sadasosalla kun avaat lukon, katoaa edellinen hevonen ovenraosta etkä ehdi edes häntäjouhesta kii napata. Tämä aiheuttaa pienen ketjureaktion, sillä jätit tietysti raolleen myös kolmannen hevosen oven joten sieltä puskee reilu kuusisataakiloinen pienen ponin sielulla varustettu hevonen joka ei aio enää jäädä katsomaan kuinka kaikilla muilla on kivaa.

Jälleen leipävaraston kautta ulos ja katsomaan ovatko tyytyneet oman pihan kukkapuskiin, onko mustangi säilynyt tarhassa vai onko koko lauma kadonnut mitä todennäköisimmin juuri sen naapurin pihamaalle, jossa on ennen hevostesi ilmaantumista maisemiin, aina ollut upein samettinurmikko säntillisen viivasuorilla ja rikkaruohottomilla istutuksilla.

Mikäli kaikki on vielä kotipihalla, houkuttelet jomman kumman puskasta pois ja onnenhymy kasvoillasi lähdet kuljettamaan sitä tarhaa kohden. Huomataksesi vain, ettei mikään näistä kolmesta aio olla hetkeäkään enää yksin - yllättäin laumahenki herää jostain syövereistä ja kuinka ollakaan, niin edessäsi (vielä tarhassa) kuin takanasi alkaa kuulua rummuttavaa laukkaääntä, joka aiheuttaa talutettavalle jopa lipizzahevosten loikkien himmentävää liikehdintää. Sydämen syke alkaa jälleen kiihtyä ja sekunnin sadasosassa on tehtävä ratkaisuja, mikä tuottaisi pienimmät vauriot omalle (tai pahimmassa tapauksessa naapurin) nurmikolle....

Jatkoa tulossa vielä...

Enpä muista ennemmin olleeni näin innoissani kun on satanut lunta. Ei haitannut märät loimet tai vähän työläämmät karsinatkaan, kun sai ambibambilla pärtsätä ensin loskassa, sitten lumisohjossa ja viimein illalla oikein myräkän myräkässä... Takas sentään pääsi kertaalleen aurattua reittiä pitkin, mutta onnea oli kun käveli illalla tallille ja lumi narsku kenkien alla ja oli hurjan valoisaa!!

Tänä aamuna odotin että hevoset olis vähän villiintyneet, mutta eihän nuo - "tää on jo nähty" lauma oli vain... Pienet mietti ja tuumaili, mutta ne on näemmä diivan aineksia saaneet - siis eihän hienot neidit nyt sentään kehtaa kuin nätisti vähän haistella mitä uusi juttu on ja ottaa se maailmanluokan tähden elkein omakseen.

Pulla kaatui tänään, alma pukkas nurin - ei poni sentään käyny nitistämässä, mutta huomenna laitan sitten varalta pullalle oman aitauksen että pääsee halutessaan turvaan... Liian arvokas poni, mutta toisaalta niin tärkeää työtä tekee noiden nuorten kanssa etten viitsisi erilleen laittaa. On muuten kunto kasvanu kun 6-8 tuntia saa liikuntaa kävelyvauhtia tosin pääsääntöisesti ;)

Pihaton pihapuoli tuli tänään siivottua, kyllä olikin kertyny sinne melkoinen kasa liejua yms - onneksi on tuo pieni kaivuri olemassa ;)

Mutta mikä onkaan tintin ajatusmaailma? Ei aina voi ymmärtää mitä tuumailee. Välillä kulkee kuin ajatus, kävelee minne pitääkin ja kääntyy pienestä merkistä. Sitten iskee liimakavio ja siinähän koetat siirtää painoa, antaa istunnalla apuja, puristat hellästi jaloilla ja lopputulos on että ratsastaja lykkää/nojaa/heiluu kuin heinämies/puristaa jaloilla naama punaisena eikä tamma liiku siltikään. Kunnes hitaalla hitaalla viiveellä lähtee jälleen liikkeelle (tai kunnes en malta olla antamatta pientä vihjettä :P). Noh... sellaista joskus on elämä =)

Kenttä on jännä tällä hetkellä, osin hiekkaliejua ja osin tosi hyvä - harmi vain että se lieju on uralla ja kun nuo on just oppineet että uralla kuuluu mennä... Nyt sitten pitääkin ratsastajien vähän skarpata että hevoset ei voikaan vaipua koomankaltaiseen "kierrän ympäri kenttää" fiilikseen ;) Josta ne lähtee muuten nopeammin kuin hauki rannasta, kun heräävät. Suosikkiherätyksiä on kaksi - "sapelihammastiikeri" tai naapurit ;)

Pullasta olen ollut jo monta päivää huolissani, kun se ei ole karannut minnekään - olen ehtiny viedä muut jo sisälle ja joutunut hakemaan sen tarhasta sisälle. Mutta tänään kaikki muuttui, pieni poni juoksutti meitä ympäri tilaa ja ponilla oli jälleen se pilke silmäkulmassa. Ehkä hampaiden vaihto lie ajankohtaista (merkit vähän siihen viittais ja ikäkin sopii) ja vie sit voimat pelleilyyn. Mutta jälleen on tuttu pieni poni palannut =)

... on kokeiltuna jos jonkinlaista hiirenloukkua tässä vuosien varrella. Osa on sellaisia, ettei saa millään pysymään syöttiä - laukeaa ennenkuin ehtii ajatellakaan. Osa on sellaisia, että laukeaa näpeille (miten niin on nytkin yksi musta kynsi?). Osa on sellaisia että on niin viimeisen päälle helppo laittaa pyyntiin, mutta ei ne mitään saalista saa - ne kun ei laukea ennenkuin norsu (tai minä) astuu päälle. Ja nyt - noin kymmenen vuoden etsinnän jälkeen löytyi muovinen räpsy, joka on tehokas, helppo ladata ja tappotahti on hurjaa. Paitsi tänä iltana. Pieni hiiripoloinen oli jäänyt (en kyllä käsitä, miten sen tehnyt olikin) takareidestä kii - hengetön tietysti jo oli - mutta pahalta tuntui. Kummallista, että voi surra sitä ettei kuollut kertalaakista, hiiri... huoh...

Tietysti on olemassa nämä "täydelliset" pyytäjät, mutta kaksi niistä ei tule tallille (hm... miksiköhän?). Ja ne kaksi jotka sinne tulee... Toinen ei jää sinne takuulla, pitää olla ovet raollaan ja minun siellä (tosin, on tuo jotain aina välillä saanutkin, kun vain olen jaksanut siellä tallilla olla aamuseitsemästä ilta yhteentoista). Tosin tämä kaveri kyllä häipyy heinäkasaan tai sohvalle tai loimien päälle nukkumaan tästä ajasta noin 99%:n ajaksi, puoli prosenttia menee siihen että vaatii hoitoa. Neljäs teholoukku on sitten ääripää: pomppii lattianrajasta katonrajaan, kulkee ladon kattoristikoilla yhtä ketterästi kuin marakatti viidakossa. Kiipeilee ja pomppii heinäpaaleissa ja saalistaa. Ja saa sitä myös ja äänitehosteet on sitä hurjemmat mitä isompi saalis. Pieni hiirenpoikanenkin saaliina ja mouru joka kaikuu seinistä vielä vartti syönnin jälkeen, niin arvatkaas mitä se on kun saalis onkin ranteen paksuinen myyrä tai rotta? Onneks on nuo radiokuulosuojaimet keksittynä... Tämän kissan ainoa miinus (ja suuri sellainen) on myös se, että kun latsikatsit on pakollista antaa vähintään kerran päivässä, niin nuo paistit on sitten enempivähempi kivoja leluja. Ja kun ne tietysti ovat selviytymisen lähes mestareita (heh - niitä toiseksisijoittuvia, sillä eihän ne muutoin olisi kiinni jääneet) niin arvatkaas kuinka nopeasti ne katovat heinäkasaan (josta juuri olet ottamassa heiniä), harjakoriin (jota et tietysti voi arvata ennenkuin olet ottamassa niitä hyllystä pahaa-aavistamatta) tai milloin nyt missäkin puuhassa satut olemaan???? Kissa on tietysti tässä vaiheessa viaton ilmeeltään ja selvästi naureskelee viikset väpättäin tälle kivalle pikku pilalle.

Tällä viikolla touhutaan ja alku näyttää lupaavalta =)

Paras hetki tänne sitten eli pieni valkoinen on työponi. Se peruuttaa puulaatikon viereen, odottaa että nostetaan laatikko kyytiin ilman että kukaan on ohjissa. Siitä sitten laatikko talon taa ja naps, poni odottaa että laatikko nostetaan sisälle =) Ja kun tätä toistetaan kerrasta toiseen ja aina onnistuu, niin mikäs sen hupaisampaa - kuka väitti että on tylsää hakea puita puuladosta??? Heh... Tämäkin niitä juttuja, että piti odotella kaveria että pystyi kokeilemaan.

...päättyi tänään, nimittäin muuttinäyttelyttäminen, näillänäkymin... Ukkoahan ei enää ole ja seita on valio. Elämä on antanut paljon noiden koirien kanssa puuhatessa, eiväthän ne omia olleet, mutta niin paljon tuli koettua kuin kokea koiraton vain voi. Onnistumiset ja epäonnen hetket, mutta kaikki on ollut antoisaa. Kiva päivä takana =)

Ja jotain onnistuin tänään tekeen, sain pienen ponin takakaviot kuntoon - tekstiviestin avulla tosin, kun piti miettiä niin kovin kauan että alkoi jo tuntua etten voi olla oikeasti oikeassa ;) Villi tunne, jotain taasen onnistui hyvin!