Edellisestä avautumisesta ja räpäsäälle annetusta whupäässistä vain vaivanen hetki eteenpäin päätti toi taivaallinen tulipääkin näyttäytyä ja tämän suven kenties ainoat kesäpäivät piristivät sopivasti alkulomien loppuosaa. Kummasti siinä sielu lepäs, kun huiski sontikalla vesitippojen sijasta paarmoja ja mäkäräisiä.
Verenimijöistä huolehtimatta, loppuloma vietettiin mökillä sähkövalojen ja juoksevan veden pilaamattomassa meiningissä. Vähän piti citi-inhimillistyneenä kaverina huijata tuossakin pitämällä mukana ledilamppua ja juoksuttamalla vettä ainakin alamäkeen. Ei tarkoita sitä, että otsalampun pettäessä kaaduin vesiämpärit kädessä rapuissa, ei. Kai.
Oli mitä oli, ainakin tulin lomalta rentoutuneenpana takaisin tänne betoniin ja asfalttiin, jossa kaikki ilmavasarasta ihmissuhteisiin toimii ominkäsin tekemisen sijasta nappia rämpyttämällä. Suurimpana osoituksena siitä, että lomasta tuli jossakin syvimmällä sisässään hieman ehkä nautittuakin, pisti töihin ja arkeen palaaminen uituttamaan niin PERKEL*ESTI.
---
Jaaniin. Tätä kirjoitettaessa on kylmä. Ja märkä. Jälleen.