IRC-Galleria

Missä menee raja?

Missä menee hulluuden ja viisauden raja? Onko ihmisellä oikeus olla onnellinen?
Otetaan esimerkiksi henkilö, olkoon nyt vaikka Marjatta. Marjatta luulee että hänellä on kissa. Sellainen harmaa jolla on mustia täpliä tassuissa. Marjatta on onnellinen kissansa kanssa. Muut läheiset eivät kissaa näe. He vievät Marjatan Höyrähtäneiden Hörhöjen Hoitolaan, jossa hänet viedää psykiatrin keskusteluun. Kissan nimi on Patu. Psykiatri kyselee Marjatalta kissasta. Sitten psykiatri sanoo ettei kissaa ole ja Marjatta viedään pyöreään pehmustettuun huoneeseen. Kissa meinaa jäädä oven väliin kun hoitaja poistuu huoneesta. Marjatta paijaa kissaansa arvokkaimpana aarteenaan, hänhän löysi sen niityltä naukumasta: " Marjattaaaa, tuu tännneeee!!! Hae minut!"

Marjatta oli onnellinen kissansa kanssa, mutta se meinattiin viedä hänet pois. Harhaileva ihminen syrjäytettiin normaalista elämästä. Onko se oikein? Pitäisikö meidän elää harhojen mukana, Marjatan kanssa, myöntäen kissan olemassaolo. Onhan se Marjatalle todellinen.

---

Olipa kerran kenguru. Kenguru asui erään tytön sydämessä. Sydän oli lämmin ja kodikas paikka asua.
Kenguru ei kuitenkaan halunnut jäädä paikoilleen. Se alkoi hyppiä ja koikkelehtia ympäri ämpäri. Vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas. Kenguru oli kuullut että jossain olisi kaunis maailma, missä olisi tarjolla yltäkylläistä elämää ja paljon mielihyvää. Sitten kenguru löysi eräänä päivänä sydämestä aukon. Se livahti sieltä ulos. Hetken päästä hän näki ympärilleen. Maailma näytti hienolta ja ihmeelliseltä. Se ei ollut ennen nähnyt kaikkea sitä hohtoa ja runsautta mitä se tarjosi. Oli välkkyviä valotauluja, ja kuvia ties mistä mainioista mainoksista. Kenguru viihtyi näkemässään maailmassa. Se tarkasti joka nurkan, kulman ja kadun mitä siellä oli. Ne olivat täynnä paperinukkeja. Mitään elollista ei näkynyt. Välillä vastaan käveli surullisen näköisiä tyttöjä, joilla oli musta aukko rinnan kohdalla. Kengurusta tuntui että se oli unohtanut jotain...

Tuli talvi ja kylmä. Kenguru oli asustellut rakentamassaan lehtimajassa ja tyhjissä autiotaloissa, mutta missään ei ollut lämmitystä. Kengurulle tuli vilu. Se sairastui flunssaan ja oli huonovointinen. Silloin se muisti että se oli jättänyt tytön yksin, sydän auki. Ne tytöt jotka olivat tulleet kaupungilla vastaan olivat hänen tyttöjään. Kenguru oli riistänyt heiltä sydämen. Kenguru tuli surulliseksi. Hän mietti mitä oli tehnyt? Miksi oli ikinä jättänytkään hyvän, lämpimän sydämen vain ulkoisen maailman houkutusten tähden? Se yritti etsiä ja löytää tuota tyttöä, mutta missään ei näkynyt merkkiäkään mistään elollisesta.
Valotaulut olivat sammuneet ja kadut tukkiutuneet lumesta. Paperinuket olivat kadonneet. Mitään ei ollut jäljellä. Ei kengurulla, eikä tytöllä.
---
Kengurunhan olisi pitänyt tietenkin jäädä asumaan sydämeen. Mutta missä on syy siihen että kenguru lähti? Miten kenguru oli löytänyt sydämen?
Näkyvä maailma kuitenkin tarjoaa kaikenlaista houkutusta. Tarjotaan onnellista ja parempaa elämää. Rahalla voit ostaa itsellesi ison talon, ryppyjen poiston sekä uima-altaan. Kenguru tiesi kuitenkin, että se menettäisi tytön. Ei kuitenkaan ajatellut että tyttö voisi hävitä ikuisiksi ajoiksi. Näin kuitenkin voi käydä. Jos hylkää jonkun edes hetkeksi, voi olla ettei sitä enää takasiin saakaan. Tai ainakin se on vaikeaa. Pitäisi siis pitää kiinni tästä mitä on. Eikä lähteä ulkokultaisen maailman houkutuksiin mukaan, vaan pitää omatuntonsa äänestä kiinni. Pidä siitä kiinni mitä sinulla on.

Hyvää yötä, voikaa hyvin!