Hei! on syksy taas, vuoden ihanin aika..
Talvi tulee, ja syksyn mittaan se sylkee jäätä järviin.
Pakkasta. Lunta. Pimeyttä. Ahdistusta. Kiusausta. Syntiä.
Mitä syksystä tulee mieleen?
Lehdet tippuu puista, aamut kylmenee. Ihmiset rupeaa sulkeutumaan omiin oloihinsa ennen talven tuloa. Ettei kukaan pääse häiritsemään sitä itsesäälissä kieriskelyä. Ja sitten mummot valittaa kun joka paikkaa kolottaa ja on kylymä ja isäntäki lähti aamusta jo meshän, ettei tiiä millon laittaa ruokaa valamiiks. Samalla tukkivat sisäänpääsyn kauppaan, ostosten ja välttämättömyyksien paratiisiin.
Mitä ihmiset oikeastaan hakevat kaupasta? Materialistista tyydytystä?
Täytetään talon joka nurkka kaikella krääsällä
nenäkarvanpoistajasta jalkakylpylaitteisiin ja kuntopyöriin, joita ei poljeta.
Ei poljeta vaikka olisi aikaa. Ja valitetaan kun ei ole aikaa.
On kiire. Joka paikkaan. Tehdään töitä ja hankitaan lapsia.
Tähdätään lopputulokseen, ei suoritukseen. Se on tärkein.
Rikasta elämää, ellen sanoisi.
Tällaista paatosta saa syksy aikaan.
Voi niitä ihmisiä jotka lukevat tätä. Tai ovat päässeet tänne asti.
Huomenna on keskiviikko, joka tietää sitä että sen jälkeen on torstai.
Toivotaan huomisesta mukavaa päivää. :)
-''The smile on your face... There's a truth in your eyes... The touch of your hand... You say it best...''-