Kuka on H. Moilanen?
H. "Hoo" Moilanen, kavereiden kesken "HooMoilanen" on keski-ikäinen suomalainen perusmies. Makkara maistuu, samoin olut. Naiset kiertää Hoon kaukaa, koska tällä on niin ruma pärstä ettei sitä kehtaisi esitellä naapurin juottovasikallekaan. Kaikesta huolimatta Hoo on elämässään onnistunut mies. Viikonloppuisin hän on varma miljonääri aina lottoarvontaan asti. Lopun aikaa Veikkaus onki kusipäisten läskimahojen salaseura. No, kuitenkin viikonlopun kohokohta on se että nappi napsahtaa ja Hoo
" olut pullon aukaisee,
nurkan taakse kusaisee
ja tyytyväinen ilme kasvoillaan
jatkaa elämäänsä, hurjaa."
Hoo Moilasen naapurina asuu iloinen pieni suuri herra, itse puskaprofessori A.Mukunen. Hoo Moilasella ja A. Mukusella on hyvin läheinen suhde. Hoolla on tapana käydä joka päivä herättyään A. Mukusella ihan vain tavan vuoksi. Miehet ovat ystävystyneet ja usein turisevatkin aamukahvilla ihan normaaleja juttusia. No, heidän suhteensa tekee erikoiseksi se, että heillä on yhteinen serkku. Ruotsissa asuva A. Naalila.
A.Naalila on menestynyt, ruotsinsukuinen kikkarapää jolla on oma yritys Haaparannassa. Tämä yritys tuo nuuskaa laittt... llisesti Suomeen, piilotettuna sitä sillipurkkeihin. Tai piireissähän käytetään peitenimeä "Silakka". Silakka tarkoittaa toiselta tarkoitukseltaan myös tonnikalapurkkia, joka löytyy puoliksi sormensa menettäneen miehen taskusta joka päivä. Mikä lie, nuuskamuikkunen.
Ihmisillä on tapana valittaa kaikesta. Sinänsä ihan ymmärrettävää, mutta eikö kukaan huomaa meitä ympäröivää hienoa, rikasta maailmaa? Täällä on nettiyhteyksiä, kauppoja, hienoja monumentteja, keksintöjä jotka helpottavat elämää. Lentokoneet ovat yksi hauska esimerkki. Miettikääs hetki.
Lentokone.
Mikä on lentokoneen perimmäinen tarkoitus? Lentää.
Osaako ihminen lentää? Ei osaa.
Eikö silloin tulisi olla hyvinkin ihmeellistä se tosiasia, että ihminen lentää!
Ihmiset vain valittavat siitä, että lento on taas 40 minuuttia myöhässä ja plaaplaa. Voi saakeli ku täällä saa niin helevetin pahaa ruokaa, ku lihapullat oli taas 4,5 astetta liian kylmiä ja kastikkeessa ei ollu suolaa.
Perkule vieköön! Sinä lennät! Siinähän pitäis olla vähintäänki paskat housussa ku nouset ilmaan ja tuolla 12 kilometrin korkeudessa liitelet. Mutta ei, yhet vaan valittaa kun " tuoli narisee taas ja lehteäkään ei oikein mahdu lukemaan kun on niin ahasta..." No, toivottavasti joku jossain sentään arvostaa näitä kaikkia ihmeellisiä asioita mitä maailmasta löytyy.
Antakaa niille ihmeellisille asioille arvoa, hyvät lajitoverit!
Antakaa itsellenne ja läheisillenne arvoa!
Hyvää yötä, voikaa hyvin!
Uusimmat blogimerkinnät
- Hoo Moilanen 27.02.
- Vuosia sitten. 03.02.
- Helmiäissimpukka. 01.02.
- Mietelmiä ja haja-ajatuksia 26.01.
- ............................................... 12.01.
- Huoh. 11.01.
- Jotain uutta, kerro tänään. 05.01.
- Uusi vuosi, vanhaakaan eläny täysin lopp... 05.01.
- On sitä murehtimattaki selevitty, notta 26.09.
- Kolmas kerta toden sanoo 25.09.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2009 (12)
- ▶ heinäkuu 2009 (2)
- ▶ maaliskuu 2009 (1)
- ▶ helmikuu 2009 (4)
- ▶ tammikuu 2009 (5)
- ▶ 2008 (21)
Blogi
« Uudemmat
-
Vanhemmat »
Hoo MoilanenPerjantai 27.02.2009 03:31
Vuosia sitten. Tiistai 03.02.2009 01:08
Carpe Diem!
Mielestäni ihmisellä pitää olla oma tahto ja tyyli tehdä asioita. Tartu hetkeen on sitä että elää siinä hetkessä, ottaa hetkestä kaiken irti sillä sitä ei saa enää takaisin.
Olen omalla kohdallani kokeillut tätä hetkeen tarttumista ja se on tavallaan avannut silmäni sille, että kannattaa nauttia esimerkiksi koulun käynnistä ja muista pienistä etuoikeuksista mitä eteen tarjoutuu vaikkakin koulunkäynti saattaa joskus olla rankkaa niin loppujen lopuksi summa summarum se on iso osa elämää ja antaa todella hyvät eväät matkan varrelle.
Tuntuu että vasta yläasteelle tultuani olen oppinut nauttimaan koulusta, sillä ala-asteella oli joskus niin kurittomia oppitunteja ettei siitä tullut mitään. Ja muutekin nauttimaan elämästä, eli en ota mitään stressiä mistään asioista vaikka joskus olisi hieman syytäkin.
Enkä oikein tahdo ymmärtää sitä asennetta mitä joillakin oppilailla on koulusta, eihän se ole mikään vankila.
Tämä ’’Carpe Diem!’’ lausahdus on siis varsin osuva itseni kohdalla, mutta ei se saa mennä äärimmäisyyksiin kuten elokuvassa (KRS, Neilin itsemurha). Elämässä täytyy sentään joku roti olla, ettei mennä sinne dolce vitan, holtittoman elämän puolelle.
Kaiken kaikkiaan tämä lausahdus on todella loistava, sillä mennyttä emme saa takaisin vaikka sitä itsekin joskus haluaisin.
-24.10.2006-
Mielestäni ihmisellä pitää olla oma tahto ja tyyli tehdä asioita. Tartu hetkeen on sitä että elää siinä hetkessä, ottaa hetkestä kaiken irti sillä sitä ei saa enää takaisin.
Olen omalla kohdallani kokeillut tätä hetkeen tarttumista ja se on tavallaan avannut silmäni sille, että kannattaa nauttia esimerkiksi koulun käynnistä ja muista pienistä etuoikeuksista mitä eteen tarjoutuu vaikkakin koulunkäynti saattaa joskus olla rankkaa niin loppujen lopuksi summa summarum se on iso osa elämää ja antaa todella hyvät eväät matkan varrelle.
Tuntuu että vasta yläasteelle tultuani olen oppinut nauttimaan koulusta, sillä ala-asteella oli joskus niin kurittomia oppitunteja ettei siitä tullut mitään. Ja muutekin nauttimaan elämästä, eli en ota mitään stressiä mistään asioista vaikka joskus olisi hieman syytäkin.
Enkä oikein tahdo ymmärtää sitä asennetta mitä joillakin oppilailla on koulusta, eihän se ole mikään vankila.
Tämä ’’Carpe Diem!’’ lausahdus on siis varsin osuva itseni kohdalla, mutta ei se saa mennä äärimmäisyyksiin kuten elokuvassa (KRS, Neilin itsemurha). Elämässä täytyy sentään joku roti olla, ettei mennä sinne dolce vitan, holtittoman elämän puolelle.
Kaiken kaikkiaan tämä lausahdus on todella loistava, sillä mennyttä emme saa takaisin vaikka sitä itsekin joskus haluaisin.
-24.10.2006-
Helmiäissimpukka.Sunnuntai 01.02.2009 20:49
Ihminen
Istun tyhjän pahvilaatikon päällä ja katselen harmaata taivasta.
Aurinko on kadonnut viisi vuotta sitten, toivo mennyttä.
Ihmiset tappelevat, riistävät ja kiroilevat. Maailma kaatuilee.
Yritän ajatella kaikkea hyvää, mutta ainoa asia jonka saan mieleeni on. Ei mitään.
Nainen kävelee tietä lastenvaunujen kanssa, kuulen huutoa.
Mies tulee vastaan, hymähtää ja kääntyy pois.
Kaikki seuraisivat minua, jos lähtisin. Jähmetyn paikalleni.
Mikä tässä maailmassa on! Mikä tässä maailmassa on!
Tuomion pasuunat raikuvat.
Ihminen.
-16.11.2005-
Istun tyhjän pahvilaatikon päällä ja katselen harmaata taivasta.
Aurinko on kadonnut viisi vuotta sitten, toivo mennyttä.
Ihmiset tappelevat, riistävät ja kiroilevat. Maailma kaatuilee.
Yritän ajatella kaikkea hyvää, mutta ainoa asia jonka saan mieleeni on. Ei mitään.
Nainen kävelee tietä lastenvaunujen kanssa, kuulen huutoa.
Mies tulee vastaan, hymähtää ja kääntyy pois.
Kaikki seuraisivat minua, jos lähtisin. Jähmetyn paikalleni.
Mikä tässä maailmassa on! Mikä tässä maailmassa on!
Tuomion pasuunat raikuvat.
Ihminen.
-16.11.2005-
Mietelmiä ja haja-ajatuksiaMaanantai 26.01.2009 00:30
Missä menee raja?
Missä menee hulluuden ja viisauden raja? Onko ihmisellä oikeus olla onnellinen?
Otetaan esimerkiksi henkilö, olkoon nyt vaikka Marjatta. Marjatta luulee että hänellä on kissa. Sellainen harmaa jolla on mustia täpliä tassuissa. Marjatta on onnellinen kissansa kanssa. Muut läheiset eivät kissaa näe. He vievät Marjatan Höyrähtäneiden Hörhöjen Hoitolaan, jossa hänet viedää psykiatrin keskusteluun. Kissan nimi on Patu. Psykiatri kyselee Marjatalta kissasta. Sitten psykiatri sanoo ettei kissaa ole ja Marjatta viedään pyöreään pehmustettuun huoneeseen. Kissa meinaa jäädä oven väliin kun hoitaja poistuu huoneesta. Marjatta paijaa kissaansa arvokkaimpana aarteenaan, hänhän löysi sen niityltä naukumasta: " Marjattaaaa, tuu tännneeee!!! Hae minut!"
Marjatta oli onnellinen kissansa kanssa, mutta se meinattiin viedä hänet pois. Harhaileva ihminen syrjäytettiin normaalista elämästä. Onko se oikein? Pitäisikö meidän elää harhojen mukana, Marjatan kanssa, myöntäen kissan olemassaolo. Onhan se Marjatalle todellinen.
Olipa kerran kenguru. Kenguru asui erään tytön sydämessä. Sydän oli lämmin ja kodikas paikka asua.
Kenguru ei kuitenkaan halunnut jäädä paikoilleen. Se alkoi hyppiä ja koikkelehtia ympäri ämpäri. Vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas. Kenguru oli kuullut että jossain olisi kaunis maailma, missä olisi tarjolla yltäkylläistä elämää ja paljon mielihyvää. Sitten kenguru löysi eräänä päivänä sydämestä aukon. Se livahti sieltä ulos. Hetken päästä hän näki ympärilleen. Maailma näytti hienolta ja ihmeelliseltä. Se ei ollut ennen nähnyt kaikkea sitä hohtoa ja runsautta mitä se tarjosi. Oli välkkyviä valotauluja, ja kuvia ties mistä mainioista mainoksista. Kenguru viihtyi näkemässään maailmassa. Se tarkasti joka nurkan, kulman ja kadun mitä siellä oli. Ne olivat täynnä paperinukkeja. Mitään elollista ei näkynyt. Välillä vastaan käveli surullisen näköisiä tyttöjä, joilla oli musta aukko rinnan kohdalla. Kengurusta tuntui että se oli unohtanut jotain...
Tuli talvi ja kylmä. Kenguru oli asustellut rakentamassaan lehtimajassa ja tyhjissä autiotaloissa, mutta missään ei ollut lämmitystä. Kengurulle tuli vilu. Se sairastui flunssaan ja oli huonovointinen. Silloin se muisti että se oli jättänyt tytön yksin, sydän auki. Ne tytöt jotka olivat tulleet kaupungilla vastaan olivat hänen tyttöjään. Kenguru oli riistänyt heiltä sydämen. Kenguru tuli surulliseksi. Hän mietti mitä oli tehnyt? Miksi oli ikinä jättänytkään hyvän, lämpimän sydämen vain ulkoisen maailman houkutusten tähden? Se yritti etsiä ja löytää tuota tyttöä, mutta missään ei näkynyt merkkiäkään mistään elollisesta.
Valotaulut olivat sammuneet ja kadut tukkiutuneet lumesta. Paperinuket olivat kadonneet. Mitään ei ollut jäljellä. Ei kengurulla, eikä tytöllä.
---
Kengurunhan olisi pitänyt tietenkin jäädä asumaan sydämeen. Mutta missä on syy siihen että kenguru lähti? Miten kenguru oli löytänyt sydämen?
Näkyvä maailma kuitenkin tarjoaa kaikenlaista houkutusta. Tarjotaan onnellista ja parempaa elämää. Rahalla voit ostaa itsellesi ison talon, ryppyjen poiston sekä uima-altaan. Kenguru tiesi kuitenkin, että se menettäisi tytön. Ei kuitenkaan ajatellut että tyttö voisi hävitä ikuisiksi ajoiksi. Näin kuitenkin voi käydä. Jos hylkää jonkun edes hetkeksi, voi olla ettei sitä enää takasiin saakaan. Tai ainakin se on vaikeaa. Pitäisi siis pitää kiinni tästä mitä on. Eikä lähteä ulkokultaisen maailman houkutuksiin mukaan, vaan pitää omatuntonsa äänestä kiinni. Pidä siitä kiinni mitä sinulla on.
Hyvää yötä, voikaa hyvin!
Missä menee hulluuden ja viisauden raja? Onko ihmisellä oikeus olla onnellinen?
Otetaan esimerkiksi henkilö, olkoon nyt vaikka Marjatta. Marjatta luulee että hänellä on kissa. Sellainen harmaa jolla on mustia täpliä tassuissa. Marjatta on onnellinen kissansa kanssa. Muut läheiset eivät kissaa näe. He vievät Marjatan Höyrähtäneiden Hörhöjen Hoitolaan, jossa hänet viedää psykiatrin keskusteluun. Kissan nimi on Patu. Psykiatri kyselee Marjatalta kissasta. Sitten psykiatri sanoo ettei kissaa ole ja Marjatta viedään pyöreään pehmustettuun huoneeseen. Kissa meinaa jäädä oven väliin kun hoitaja poistuu huoneesta. Marjatta paijaa kissaansa arvokkaimpana aarteenaan, hänhän löysi sen niityltä naukumasta: " Marjattaaaa, tuu tännneeee!!! Hae minut!"
Marjatta oli onnellinen kissansa kanssa, mutta se meinattiin viedä hänet pois. Harhaileva ihminen syrjäytettiin normaalista elämästä. Onko se oikein? Pitäisikö meidän elää harhojen mukana, Marjatan kanssa, myöntäen kissan olemassaolo. Onhan se Marjatalle todellinen.
Olipa kerran kenguru. Kenguru asui erään tytön sydämessä. Sydän oli lämmin ja kodikas paikka asua.
Kenguru ei kuitenkaan halunnut jäädä paikoilleen. Se alkoi hyppiä ja koikkelehtia ympäri ämpäri. Vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas. Kenguru oli kuullut että jossain olisi kaunis maailma, missä olisi tarjolla yltäkylläistä elämää ja paljon mielihyvää. Sitten kenguru löysi eräänä päivänä sydämestä aukon. Se livahti sieltä ulos. Hetken päästä hän näki ympärilleen. Maailma näytti hienolta ja ihmeelliseltä. Se ei ollut ennen nähnyt kaikkea sitä hohtoa ja runsautta mitä se tarjosi. Oli välkkyviä valotauluja, ja kuvia ties mistä mainioista mainoksista. Kenguru viihtyi näkemässään maailmassa. Se tarkasti joka nurkan, kulman ja kadun mitä siellä oli. Ne olivat täynnä paperinukkeja. Mitään elollista ei näkynyt. Välillä vastaan käveli surullisen näköisiä tyttöjä, joilla oli musta aukko rinnan kohdalla. Kengurusta tuntui että se oli unohtanut jotain...
Tuli talvi ja kylmä. Kenguru oli asustellut rakentamassaan lehtimajassa ja tyhjissä autiotaloissa, mutta missään ei ollut lämmitystä. Kengurulle tuli vilu. Se sairastui flunssaan ja oli huonovointinen. Silloin se muisti että se oli jättänyt tytön yksin, sydän auki. Ne tytöt jotka olivat tulleet kaupungilla vastaan olivat hänen tyttöjään. Kenguru oli riistänyt heiltä sydämen. Kenguru tuli surulliseksi. Hän mietti mitä oli tehnyt? Miksi oli ikinä jättänytkään hyvän, lämpimän sydämen vain ulkoisen maailman houkutusten tähden? Se yritti etsiä ja löytää tuota tyttöä, mutta missään ei näkynyt merkkiäkään mistään elollisesta.
Valotaulut olivat sammuneet ja kadut tukkiutuneet lumesta. Paperinuket olivat kadonneet. Mitään ei ollut jäljellä. Ei kengurulla, eikä tytöllä.
---
Kengurunhan olisi pitänyt tietenkin jäädä asumaan sydämeen. Mutta missä on syy siihen että kenguru lähti? Miten kenguru oli löytänyt sydämen?
Näkyvä maailma kuitenkin tarjoaa kaikenlaista houkutusta. Tarjotaan onnellista ja parempaa elämää. Rahalla voit ostaa itsellesi ison talon, ryppyjen poiston sekä uima-altaan. Kenguru tiesi kuitenkin, että se menettäisi tytön. Ei kuitenkaan ajatellut että tyttö voisi hävitä ikuisiksi ajoiksi. Näin kuitenkin voi käydä. Jos hylkää jonkun edes hetkeksi, voi olla ettei sitä enää takasiin saakaan. Tai ainakin se on vaikeaa. Pitäisi siis pitää kiinni tästä mitä on. Eikä lähteä ulkokultaisen maailman houkutuksiin mukaan, vaan pitää omatuntonsa äänestä kiinni. Pidä siitä kiinni mitä sinulla on.
Hyvää yötä, voikaa hyvin!
...............................................Maanantai 12.01.2009 01:28
..............................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................
joo.
jaksaa jaksaa.
Hyvää yötä, voikaa hyvin!
joo.
jaksaa jaksaa.
Hyvää yötä, voikaa hyvin!
Huoh.Sunnuntai 11.01.2009 03:54
Huaaah. väsyttää.
Ei sitä ihminen nykyään ossaaa ies nukkuva.
Hyvää yötä, voikaa hyvin!
Ei sitä ihminen nykyään ossaaa ies nukkuva.
Hyvää yötä, voikaa hyvin!
Jotain uutta, kerro tänään.Maanantai 05.01.2009 02:05
Kerro mulle jotain uutta tänään, sano ettei meitä ole
Sano että kaikki päättyy kuitenkin, vaikka nehän ei usko millään
Mennään sinne missä kaupunki vaihtuu metsiin pimeisiin
Loputtomiin mä olen vaeltanut tämänkin yön ja sinuakin väsyttää
Nuku pikkuinen, nuku tähtihelmassa päivänpaisteen
Nuku pikkuinen, nuku lehtihelmassa laakson varjojen
Nuku pikkuinen, nuku virtahelmassa meren tyrskyjen
Nuku pikkuinen, nuku talvihelmassa kesän kukkien
Kerro mulle jotain rauhoittavaa, joka aaveet karkoittaa
Sano ettei ne saa mua ansoihinsa lankeamaan, epäjumaliin uskomaan
Mä tiedän, en voi sua omistaa, vain pienen hetken koskettaa
Paikoillaan ei pysy tuulet vaikka huudetaan ja pulloon laitetaan
Nuku pikkuinen, nuku tähtihelmassa päivänpaisteen
Nuku pikkuinen, nuku lehtihelmassa laakson varjojen
Nuku pikkuinen, nuku virtahelmassa meren tyrskyjen
Nuku pikkuinen, nuku talvihelmassa kesän kukkien
Uusi vuosi, vanhaakaan eläny täysin loppuun.Maanantai 05.01.2009 02:03
Nyt on aika vajaa olo. Tyhjä ja täysi yhtäaikaa.
Tuntuu että sitä vain menee, eikä ehdi pysähtyä kunnolla. Ei jaksa pysähtyä.
Loma oli, loma meni. En tiiä mikä on, mutta tuntuu että jotenki kaikki valuu pois. Ei valu hukkaan, mutta jonnekin minne ei voi nähdä.
Tuntuu että sitä haluais jotain uutta. En tiiä miks, mullahan on jo kaikkea. Kaikkea mistä ei halua luopua. Tai sitten en haluakaan.
Nyt osaa olla jotenki sekavaa aikaa.
Jotain uutta, kerro tänään.
Vajaa olo, ei mitenkään että multa jotain elämästä puuttuis, vaan sillä että sitä kaikkea mitä on ei osaa käsitellä sen arvoisesti. On niin monta tärkeää ihmistä keille ei oo sanonu kuinka tärkeä se oikeesti on.
Jotain mitä kaipaa, jota kuitenki puuttuu, on se että osais tehä jotain. Jos on ongelma että sen osais ratkasta. Osais kahtoa jatko-opiskelupaikkaa tai hakia kesätöitä. Emminä tierä tämmösiä!
Sitä vain haluais niitä ratkasuja helposti, koska ei haluais mitään vaikeeta eteensä. Vaikka niinhän se vissiin on että mitä enemmän vatvoo ni.. no kyllä sen kaikki tietää. Äh. Ku tietäiski!
Tekis joskus mieli painaa pää tonne lumihankeen, ihan vaan sen takia että vähän rauhottais tätä sekamelskaa. Sitä ehkä haluaiski tehä jotain repäsevää ja uutta taas pitkästä aikaa.
Oli muuten aivan mahtava uusvuos.. Tai juhlat. Ilman viinaki voi olla hauskaa, sen tietää, mutta että oikeesti noin tylsä paikka ku kokkola, ni silti oli mahtava fiilinki loppujenlopuks. Oi mahotonta!
Onko se niin että jos haluaa mennä siitä mistä aita on matalin, ni sitä kuitenki kaipaa kohta jotain uutta haastetta, ja palaa takasin ja hakee uuden kohan mistä kulukia. Kannattaisko sitä vastoin hankkiä 30-metrinen kivimuuri eteensä, ni kuluu loppuelämä siinä. Jos ei jaksa yli ni voi jäädä sen piinaavaan varjoon, turvaan pahalta maailmalta.
Vois olla että haisevat sukat kannattaa vaihtaa ihan vain yleisen viihtyvyyden kannalta, sillä niissä asuvat pienet haisulit eivät tee hyvää kenenkään terveydelle. Sitäpaitsi metsä on täynnä sieniä, varsinkin silloin kun kuudes ydinvoimala päätetään rakentaa Suomen suurimpaan metropoliin, Halsualle. Ja tietenkin tämä taas aiheuttaa ylimääräistä lamaa, jota tiede ei osaa selittää. Se on siis joko mahdoton tai täysin mahdoton tapahtuma että tämä kaikki toteutuu vuorokauden ensimmäisen 43 tunnin aikana. Kyseessä kuitenkin on täysikuun aiheuttama äkillinen muistikatkos, joka johtaa äkilliseen rakastumiseen vastakkaiseen sukupuoleen, joka asuu siniharmaassa talossa keskellä järveä. Ihmeen kaupalla siitäkin voidaan selvitä, milläs muullakaan kuin ihmisen omalla käyttötavaralla eli rahalla, jota saa hissikuilun kolmannesta kerroksesta. Rakennussuunnittelu voisi nykypäivänä kehittyä hieman ympäristöä haittaavampaan suuntaan. Tuho on varma, kun mietitään paralleeliaksiooman aiheuttamaa nälänhätää Skånessa. Huhhahhei, ja rommi pullo. Viekää mut pois täältä porttolasta. Hoitoon. Suljetulle. Hei moi.
Hyvää yötä, ja voikaa te edes hyvin! Minä ainakin.
Tuntuu että sitä vain menee, eikä ehdi pysähtyä kunnolla. Ei jaksa pysähtyä.
Loma oli, loma meni. En tiiä mikä on, mutta tuntuu että jotenki kaikki valuu pois. Ei valu hukkaan, mutta jonnekin minne ei voi nähdä.
Tuntuu että sitä haluais jotain uutta. En tiiä miks, mullahan on jo kaikkea. Kaikkea mistä ei halua luopua. Tai sitten en haluakaan.
Nyt osaa olla jotenki sekavaa aikaa.
Jotain uutta, kerro tänään.
Vajaa olo, ei mitenkään että multa jotain elämästä puuttuis, vaan sillä että sitä kaikkea mitä on ei osaa käsitellä sen arvoisesti. On niin monta tärkeää ihmistä keille ei oo sanonu kuinka tärkeä se oikeesti on.
Jotain mitä kaipaa, jota kuitenki puuttuu, on se että osais tehä jotain. Jos on ongelma että sen osais ratkasta. Osais kahtoa jatko-opiskelupaikkaa tai hakia kesätöitä. Emminä tierä tämmösiä!
Sitä vain haluais niitä ratkasuja helposti, koska ei haluais mitään vaikeeta eteensä. Vaikka niinhän se vissiin on että mitä enemmän vatvoo ni.. no kyllä sen kaikki tietää. Äh. Ku tietäiski!
Tekis joskus mieli painaa pää tonne lumihankeen, ihan vaan sen takia että vähän rauhottais tätä sekamelskaa. Sitä ehkä haluaiski tehä jotain repäsevää ja uutta taas pitkästä aikaa.
Oli muuten aivan mahtava uusvuos.. Tai juhlat. Ilman viinaki voi olla hauskaa, sen tietää, mutta että oikeesti noin tylsä paikka ku kokkola, ni silti oli mahtava fiilinki loppujenlopuks. Oi mahotonta!
Onko se niin että jos haluaa mennä siitä mistä aita on matalin, ni sitä kuitenki kaipaa kohta jotain uutta haastetta, ja palaa takasin ja hakee uuden kohan mistä kulukia. Kannattaisko sitä vastoin hankkiä 30-metrinen kivimuuri eteensä, ni kuluu loppuelämä siinä. Jos ei jaksa yli ni voi jäädä sen piinaavaan varjoon, turvaan pahalta maailmalta.
Vois olla että haisevat sukat kannattaa vaihtaa ihan vain yleisen viihtyvyyden kannalta, sillä niissä asuvat pienet haisulit eivät tee hyvää kenenkään terveydelle. Sitäpaitsi metsä on täynnä sieniä, varsinkin silloin kun kuudes ydinvoimala päätetään rakentaa Suomen suurimpaan metropoliin, Halsualle. Ja tietenkin tämä taas aiheuttaa ylimääräistä lamaa, jota tiede ei osaa selittää. Se on siis joko mahdoton tai täysin mahdoton tapahtuma että tämä kaikki toteutuu vuorokauden ensimmäisen 43 tunnin aikana. Kyseessä kuitenkin on täysikuun aiheuttama äkillinen muistikatkos, joka johtaa äkilliseen rakastumiseen vastakkaiseen sukupuoleen, joka asuu siniharmaassa talossa keskellä järveä. Ihmeen kaupalla siitäkin voidaan selvitä, milläs muullakaan kuin ihmisen omalla käyttötavaralla eli rahalla, jota saa hissikuilun kolmannesta kerroksesta. Rakennussuunnittelu voisi nykypäivänä kehittyä hieman ympäristöä haittaavampaan suuntaan. Tuho on varma, kun mietitään paralleeliaksiooman aiheuttamaa nälänhätää Skånessa. Huhhahhei, ja rommi pullo. Viekää mut pois täältä porttolasta. Hoitoon. Suljetulle. Hei moi.
Hyvää yötä, ja voikaa te edes hyvin! Minä ainakin.
On sitä murehtimattaki selevitty, nottaPerjantai 26.09.2008 01:39
''Ajattelin perustaa pizzerian.
Siellä fantasiapizza ei tule olemaan sinun fantasiasi.''
Miksi kaikki näyttäytyy nyt niin vaikealta?
Onko täällä sattunut jotain? Hä?
Vastatkaa....
*na*
Hyvää yötä, voikaa hyvin!
Siellä fantasiapizza ei tule olemaan sinun fantasiasi.''
Miksi kaikki näyttäytyy nyt niin vaikealta?
Onko täällä sattunut jotain? Hä?
Vastatkaa....
*na*
Hyvää yötä, voikaa hyvin!
Kolmas kerta toden sanooTorstai 25.09.2008 01:34
Tänään oli ihan ok päivä. Toisinsanoen vapaapäivä.
Kitaraa soitin sun muuta mukavaa.
Talousmatikan koe huomenna, enkä aiokaan lukia. Toivottavasti tulee ees kymppi.
No mutta, palaillaan juustolle kun aika on tullut nousta.
Öitä!
Kitaraa soitin sun muuta mukavaa.
Talousmatikan koe huomenna, enkä aiokaan lukia. Toivottavasti tulee ees kymppi.
No mutta, palaillaan juustolle kun aika on tullut nousta.
Öitä!
« Uudemmat
-
Vanhemmat »