Kuten kaikki suuret kirjailijat olen päättänyt kirjoittaa kirjasarjan. Kyse ei tosin ole kirjoista eikä oikeastaan sarjastakaan vaan enemminkin maailman pahuuden sylkemistä paperille, joka ei ole paperia vaan erinäinen määrä pikseleitä. Kaksi täysin turhaa lausetta jo takana. Kutsuttakoon tätä eeposta vaikka Vitutuksen saagaksi, koska kaikki ja kaikkia vituttaa, mikä puolestaan tekee aiheesta loputtoman. Tarkoituksena ei ole poistaa tai saada vitutusta jollain tavalla hallittavaan muotoon vaan lisätä sitä.
OSA 1: Portsari
(kulkee myös nimellä: vitun apina, vitun kaappi (eli kaapissa), mikävitunsheriffisäluuletolevasi, vitun runkkari)
Suomalaisessa kulttuurissa portsari eli possu on palkattu minimoimaan ko.ravintolan asiakasmäärä. Sanavarastoltaan tämä eläi..elämänmuoto on harvinaisen rajallinen. Kun portsari syntyy on hänen ensimmäinen sanansa paperit. Lähes yhtä vahvana kaikuu ilmaisu 2 euroa. Tämä onkin jo hieman vaativampaa, koska kuten tarkkasilmäinen lukija huomaa on edellä mainitussa puolilauseessa käytetty sanoja ja numeroita sekaisin. Hieman epäselväksi on jäänyt miksi tämä kahden euron takinsäilytysmaksu koskee myös niitä asiakkaita joilla ei ole takkia. Yleensä tähän vaiheeseen ei keskiverto asiakas kuitenkaan pääse, koska riippuen ovimiehen kekseliäisyydestä olet liian nuori, liian humalassa tai liian ruma. Todellisuuden kanssa näillä väittämillä ei ole mitään tekemistä joten ”emmä oo juonu mitään, tulin suoraan töistä puku päällä ja oon 44-vuotias”- lässytykset lähinnä johtavat vakavaan niskavammaan. Jos satut kuitenkin omistamaan riittävän suuret silarit ja pääset niinkin pitkälle kuin takinluovutukseen, niin kannattaa muistaa, että on hyvin todennäköistä, että luovutat takkisi viimeistä kertaa. Mikäli onnistut pysymään kuppilassa niin kauan, että tulee aika hakea takki, toteutuu toinen seuraavista vaihtoehdoista: A) naulakkosi tyhjä eikä kukaan ole vastuussa ja pääset hkl:n toimistoon hakemaan uuden matkakortin ja täyttämään vakuutuskaavakeita kaikesta takin mukana kadonneesta elektroniikasta.
B) takkisi on kyllä paikalla, saat siihen suoraan näköyhteyden, pystyt kuvailemaan sen tarkasti ja taskussa on henkkarisi, mutta se on virallisesti portsarin omaisuutta koska gorilla ei missään vaiheessa antanut sinulle narikkalappua, hävitit sen itse tai ”tää lappu ei oo kyllä tästä narikasta”. No vittu onhan. Todennäköisesti olet kuitenkin joutunut suoraan vankilaan kulkematta narikan kautta jo hyvän aikaa ennen valomerkkiä, koska olet laittanut jakauksen väärälle puolelle, tanssinut, juonut, puhunut vieraille ihmisille tai saanut turpaasi täysin odottamattoman hyökkäyksen jälkeen tekemättä itse mitään. Kaupungilla puhutaan, että moni ansioitunut nuori nainen on kuitenkin ymmärtänyt, että VIP-kortteja ja narikka-aleja saa hoidettua ns. ”kädenkäänteesä”. Muita tehokkaita juonia voittoa tavoittelevaan (hullunkurisesti ristiriidassa poken käytöksen kanssa), sikahintaiseen ravinteliin pääsyyn on raha ja tosi tv-sarjassa esiintyminen. Tässäkin miekassa on kuitenkin kaksi terää, koska jos onnistut keplottelemaan itsesi sisään, jättää pormestari aina yhden seurueestasi ulos. Yleensä kyseessä on joukkion viimeinen, jolloin muut ehtivät sopivasti maksaa sisäänpääsymaksun. No refund. Kiitos hei.
Ote elävästä elämästä esimerkki nro 132: Räkä pelaa aivan rauhassa hedelmäpeliä, kun kaksi lähinnä säkkituolia muistuttavaa rouvashenkilöä tulee aukomaan päätään, koska leidejä ärsytti kun ”tissiblondi tuplaa” ja ”kyllä me sunlaiset marikat tiedetään” WTF? No herra steroidi astelee paikalle ja kolme sekuntia myöhemmin Räkää viedään kaulaotteessa pihalle. Oikeus on voittanut taas.
Opetus: Dokaa aamulla kahviloissa ja sammu ennen kuin kello lyö 18 kertaa.
Palataan sitten seuraavalla kerralla asiaan kun olette vähän vähemmän ottanu. Hae takkis. Ei sun takkis oo täällä.