Vaikka bungalowissa ei ollut kuin lattialla seisova tuuletin, yöllä tuli nukuttua paremmin kuin kertaakaan aiemmin koko matkan aikana, ehkä kuumuuteen alkoi tottua tai sitten avoimista ovista puhaltanut meri-ilma auttoi. Kahvilasta sai viittä vaille amerikkalaisen aamiaisen ja emäntä järjesti paikalle vuokraskootterin (200 bht / 24t sekä passi pantiksi).
Nopean oppitunnin jälkeen olin valmis skootterikuski ja tutkimusretki saattoi alkaa. Teiden kanssa ei ollut juuri valinnan varaa. Päällystetty tie kiersi lähes koko saaren ympäri, saaren keskiosat olivat vuoristoa ja sinne ei polkua kummempia teitä mennyt. Nekin kulkivat enemmän pysty- kuin vaakasuorassa. Rannaltamme muutaman kilometrin päässä etelässä saaren ympäri kulkeva tie päättyi, tietöntä pätkää oli ehkä viitisen kilometriä.
Ensimmäinen "tutkimusretki" suuntautui siis pohjoiseen, jossa alle kilometrin ja kahden ison mäen päässä oli Lonely Beach eli muutama bungalowi-kylä, tienvarressa tusina baaria (avodiskoista ruokapaikkoihin), pari kauppaa (mm 7-11) sekä pari internet-kahvilaa.
Seuraavaksi pyörädimme nelisen kilometriä etelään Bailanilta, Bao Bangiin kalastajakylään, joka oli rakennettu pääasiassa viitisen metriä leveän ja satoja metrejä pitkän betonilaiturin vierustalle tolppien päälle. Kyläläisten talojen lomaan oli pystytetty tusina kalaruokaravintolaa, puolentusinaa sukelluskoulua sekä rihkamaliikkeitä, kauppoja ja muuta turistipyydystä. Varasimme seuraavaksi päiväksi snorklausretken ja suuntasimme sitten kaupalle hankkimaan täydennyksiä nestehukkaiselle skootterille.
Tankkauksen (bensaa ja ice coffeeta) jälkeen matka jatkui parinkymmenen kilometrin päässä olevalle White Sands Beachille, joka oli suurimpia turistikyliä saarella. Hotellit ja aiempaa komeammat bungalowit, räätälit, auto- ja skootterivuokraamot täyttivät noin kilometrin mittaisen pätkän tienvierustaa.
Takaisin Bailanille lähdimme kun seitsemän aikoihin alkoi hämärtää. Tietä pitkin oli jokseenkin stressaavaa ajella pimeässä, joka tulee hyvin nopeasti, alle puolessa tunnissa auringon laskusta. Paikoin tie kulki lähes 30 asteen kulmassa ylös ja kääntyi samalla pari kertaa itsensä ympäri. Kun tien leveys oli samaan aikaan vain juuri ja juuri kaksi autonleveyttä ja paikalliset kuskit aloittelevia mika häkkisiä, nousi hiki otsalle hyvin äkkiä. Oppaan mukaan vuosittain saarella kuolee puolentusinaa turistia kolareissa.
Vietyämme mopon parkkiin Bailanille kävelimme Lonely Beachille syömään. Ruoka oli mausteista ja hyvää kuten aina. Internet-rupeaman jälkeen kävimme Magic Gardenissa drinkeillä.