IRC-Galleria

Onhan se sinäänsä jännää, että ihmiset, joilla on yksi tai muutama paras ystävä, pitää loppuja ystäviä vaan hyvinä tai kavereina, perjaatteessa toisarvoisina. Se paras tai parhaat mainitaan aina, joten säästytään pitkiltä listauksilta mm.

Ja niin edelleen, listaa voisi jatkaa loputtomiin..

Kuulostaa helpottavalta, eikö? Onhan se hienoo, että on tosi hyviä ystäviä, jotka ei ikinä hylkää, tietää että on AINA tukipuu joka asiassa. Ja en mä siitä todellakaan valita, se on oikeesti tosi kehuttavaa ihmisiltä uskoutua tolleen ja tehdä toisen hyväks mitä tahansa. Ja ihmisten lajittelu on aika normaalia. Kun ensin tulee vaikka oma rakas, sitten ystävät, sitten kaverit jne.

Mutta entä ne ihmiset, joilla ei ole parasta kaveria/-ta?
Ne ei saa osakseen yleensä kauheasti näiltä ihmisiltä tai ainakaan sitä, mitä toivoisivat. Aina eletään pelossa, että jää yksin. Vaikka joitain ihmisiä pitäisi hyvinä ystävinään, sisimmässään saattaa tietää, että hylkääminen on lähellä, eikä voi silti kokonaan luottaa.

Yleensäkin, mä vähän luulisin, että yleensäkin tää paras ystävä juttu liittyy juuri siihen tyttöjen loputtomaan leimautumiseen. Mutta eihän kaikkia oo tehty näin paikalleen asettumista varten, että hankitaan se juuri paras ystävä, mutta miksi sitten siitä huolimatta voidaan pettää niitä hyviä ystäviä, vaikka mitään noin sitovaa 'arvonimeä' ei kenelläkään kaverilla olisikaan?

Vaikka sitten ajetaankin omaa etua, myös muita ympärillään olevia ihmisiä pitäisi oikeasti ajatella. Kyllähän mä vielä lisään, ettei tää bloggaus maailmaa paranna, eikä mitään muuta. Sama peli jatkuu, eikä monet edes jaksa lukea koko juttua. Mutta onko kukaan parhaisiin ystäviinsä oikein tujusti leimautunut ajatellut, että miltä se niistä muista hyvistä ystävistä tuntuu, kun on seuraavanlainen klikkaustyyli, jota aivan varmasti korostetaan joka paikassa:

...... Että näin. Tällästä klikkailua kyllä on mun mielestä jotenkin vähän liikaa ja kyllähän kaikki näkee, et toi järkkähomma tuppaa kusee melkee aina. Okei, olis sit joidenkin kaveri, eikä muille yrittäs vääntää jotain teennästä paskaa, kun kuitenkin ne loput kaverit ajattelee tässä vaiheessa: "Ei se oikeesti musta välitä ja tietysti sillä on omat menonsa, koska sillä on ne kaks parasta ystävää ja mä oon tälläne onneton, jota se varmaan vaan säälii."

Joten olisiko se liikaa vaadittu, että edes JOSKUS niitä muitakin kavereita huomioitaisiin jossain asiassa, koska yhdestä helvetin blogimerkinnästäkin tulee joillekin ihmisille jo paljon parempi mieli päivään ja jotkut loogisesti ajattelevat henkilöt voi muistaa sen bloggauksen vielä muutaman viikon tai kuukauden jälkeenpäinkin, kunnes niiden tärkeydestä voisi vaikka ihan omaa ystävällisyyttään muistuttaa jälkeenpäinkin. Koska ei ystäviä voi olla koskaan liikaa kenelläkään, se on todettu jo monta kertaa ennenkin.

Plus: Että ystävistään pitää oikeasti olla ylpeä. Olivat he sitten millaisia tahansa tai oli sitten niitä kuinka paljon tahansa, ne hylkää sut jos huomioit niitä liian vähän tai pidät erilaisessa arvossa kuin muita.