IRC-Galleria

Taas yksi päivä ohi. Taas yks sellainen ettei oikeastaan hirveästi ole saanut aikaan mitään, tai korjaan, saanut aikaan sellaista mitä tahtoisi.
Onneks saa olla koulusta poissa viikon. Meillä on it-viikko eli periaatteessa ei lomaa mutta vähän niinku kuitenkin. Itsenäistä työskentelyä. Niinpä niin ja joopa joo.
Mahtavaa että huomenna on vielä se päivä kun kaikki tuntuu olevan just vasta edessä ja ihana auvoinen viikko ilman sen suurempaa stressiä häämöttää edessä.
Oon ihan kamala stressaaja. Kaikki mun koulukaveritkin, jotka oon tuntenut viime elokuun lopusta asti tuntenut alkaa ymmärtää mun sieluni syvyyksiin..Eli siis että otan pulttia ja sit kun vielä otan (mikä tapahtuu aika usein) niin sit muuten mennään ja kovaa. Huoh. Mulla oli sellainen vaihe tässä vähän aikaa sitten (ehkä noin vuosi) että osasin oikeasti ottaa vähän rennommin. Tai sit vaan meni ehkä niin huonosti että oli pakko luovuttaa. Vaikka vihaan luovuttamista. Vihaan tyytymistä. Se etten pysty enää tanssimaan, on pahinta minkä nyt tällä hetkellä tiedän. Se että mun tosiaan on ollut annettava periksi ja nöyrryttävä jonkun ulkopuolisen muhun kohdistuvan voiman vuoksi on ollut ihan kamalaa. Ja aina kun näen tanssia telkkarista tai jostain muualta, mut valtaa sellainen tunne mitä en voi kertoa.
Kaipaan sitä niiiiiiiiiiin paljon.
Oon myös miettinyt sitä kuinka paljon yleensäkin liikunta merkitsee. Mulle se on aivan ehdotn itseni hyväksymis juttu, jota ilman oon onneton ja vihaan itseäni. Niinku nytkin kun en ole päässyt näiden nivelsiteiden takia minnekään muuta kuin vähän puntteja nostelemaan, tunnen vaan olevani ihan tosi huono. Tosi tosi huono.
Kaikki jotka mut ja historian tuntee, varmaan miettii vaikka mitä nyt.. Ja ihan totta se on, miettikää vaan, ette te siinä väärässä ole.
Tuleekohan mun elämään joskus jotain sellaista joka tekee mulle yhtä hyvän olon kuin liikkuminen?
Kirjoittaminen helpottaa ja ainakin puran näitä tuntojani jotenkin muuten kuin rähjäämällä tuolle toisella joka telkkaria tuolla kattoo..Se on maailman ihanin ja rakkain. Joskus se vaan saa kestää aika paljon..mutta sitä se välittäminen on, puolin ja toisin.
Kai voisin jo lopettaa..
Parempia liikuntaolosuhteita odotellessa..
-Anu-