Kotona siis jälleen! Eilen puolenpäivän aikaan mua vielä ultrattiin ja haavaa tutkittiin, ettei sinne ole muodostunut paisetta. Eipä ollut, ainakaan vielä. Eläinlääkäri näytti omistajalle kuinka penisilliiniä piikitetään ja seisoin ihan kiltisti hiljaa paikallaan, vaikka se vähän nipisitikin. Tyttö, jonka nimi alkaa M:llä tuli hakemaan mua isolla vihreällä kuljetusautolla, ihmettelin vähän, että minnekähän mua nyt taas viedään, mutta ai sitä riemua, kun huomasin, että olenkin taas kotona. Piti ihan ravailla Jonnan perässä, kun olin niin iloinen. Tallitekijämme S oli laittanut minulle heinää ja säilöä boksiin odottamaan ja söin innolla.
Pääsin iltapäivällä sitten kävelylenkille, piti vähän pöreillä ja ihmetellä, heh. Täytyyhän sitä nyt johonkin se kaikki energia käyttää mikä on kertynyt, kun on viikon vain kävellyt. Oli kiva kävellä tutuissa maisemissa ja nähdä kaikki heppa- ja ihmiskaverit. ihana olla kotona!