IRC-Galleria

Oltiin viikonloppuna sekä lauantaina että sunnuntaina Minna Leppälän valmennuksessa Peuramaalla. Sain matkustaa sinne Ninnun traikulla, Ninnu ystävällisesti lainasi sitä, kiitos siitä. Se oli kyllä hieno. Sunnuntaina olin tosin kyllä sitä mieltä, että onko sinne ihan pakko mennä, kun juuri edellisenä päivänä kaksi matkaa tuossa kopissa auton perässä tein. Mutta olihan se niin, että pakkohan sinne oli mennä. Joten niin sitten matkustin siinä neljä matkaa viikonlopun aikana.

Lauantaina tehtävät olivat mukavan pieniä. Oli maapuomeja, innariviuhka, s-kaarella kapeita esteitä ja sitten kolmen esteen linja, jossa molemmissa väleissä kolme laukka-askelta. Sunnuntaina olikin sitten jokaisessa esteessä jotain hassua alla. Oli pitkä vesimatto, tötsiä, erilaisia portteja, joko maassa tai kannattimilla, oli muovirullaa, lainetta, valkoisia laatikoita ja ties vaikka mitä. Ei ne kyllä paljon hämmästyttänyt.

Valmennus meni hyvin, tein kaikki mitä pyydettiin. Mutta olipas kuuma, huh huh. Omassa maneesissa on viime aikoina ollut tasaisesti -11 ja tuolla oli +10. Eli kahdenkymmenen asteen ero. Kyllä se tällä talvikarvalla jo tuntuu. En kyllä hikoillut paljoa, mutta jotenkin tuli sellainen kesäinen fiilis. Eteenpäinpyrkimys hukkui samalla. Eli olin vähän laiska. Sain pyyhkeitä siitä, että laskeudun helposti ristilaukassa ja kehuja siitä, että en katso mitään erikoisesteitä.

Oli kyllä merkillinen paikka. Ulkona hevoset itsekseen kävelivät ja ravasivat oudossa hyrrässä siinä pihalla, sisätilat olivat todella korkeat ja bokseja oli paaaljon. Sitten molempien valmennusten jälkeen pääsin sellaisten lämpimien lamppujen alle, olin kuulemma solariumissa. Hassuja juttuja :) Piti vähän sitten irvistellä, kun oli niin outoa. Paljon tosin oli vanhoja Soukan tuttuja, niin neli- kuin kaksijalkaisia tuolla merkillisessä tallissa. Sain hetken seistä SM-kultahevosen boksissa ja minua vinosti vastapäätä oli suuri rakkauteni PP. Voi harmi, kun en päässyt haisteluetäisyydelle. Ehkä ensi kerralla, koska ollaan kuulemma kolmen viikon päästä menossa tonne uudestaan.

Höh. En sitten saanut itsestäni irti pukkeja eilisellä hyppärillä. Voi hitsi.

Tehtiin paljon otollisia pomppu-pomppu-juttuja ja sinne loppuun olisi hyvin sopinut pukki tai kaksi. Voi hitsi.

Kaikki muutkin hevoset meni niin kiltisti ja hyvin, että hämäännyin. Ja sitten tunti olikin jo loppu. Voi hitsi.

Lomailut on lomailtu ja paluu arkeen on tosiasia. Onneks näyttää siltä, että nyt työt on aika puomipainotteisia. Jee! Mulla on monen viikon pukitteluriekkumisenergia tallessa ens sunnuntain hyppäriä varten. Jiihaa, ja do the bååkemotion todellakin :)

Kyllä on sitten ihanaa olla lomalla! Päivät menee niin, että aamulla ruokaa, sitten ulos. Siellä saa lisää ruokaa. Sitten tulee joko oma ihminen tai sitten joku pieni ihminen hoitamaan ja harjaamaan. Saatan saada jopa namia. Ja kellonajasta riippuen pääsen joko takaisin ulos mutustamaan heinää tai sitten pääsen omaan isoon boksiin syömään heinää. Eli ihan sama mulle, heinää tulee joka tapauksessa. Välillä saatan vähän juosta oman ihmisen perässä tarhan reunoja pitkin, hyppiä pienen ojan yli ja vähän pukitella. Muuten aika menee hyvin rauhallisissa merkeissä. Oikein kateeks käy hevosia, jotka saa tällä tavalla asua ja olla joka päivä.

Eilen olikin outo päivä. J tuli iltapäivällä ja rupes laittamaan buutseja ja kuljetussuojia. Siis OMG, lainatakseni hoitajani ihqboxia :) Oltiin siis lähdössä jonnekin. Suuri ystäväni Gaby laitettiin samaan traileriin ja mut sinne sitten kapeaan koloon kaveriksi ja sitten matka alkoi. Ulos mut otettiin hienon omakotitalon pihalla ja siitä lähdettiin sitten kävelemään kohti sellaista pyöreää tammaa ja hirsitallia. Pääsin sitten tän pyöreän tamman kanssa samaan isoon tarhaan. Otettiin vähän yhteen, en olis halunnut taipua, mutta alistumaan jouduin. Sopeuduin sitten kiltisti kuitenkin ja syötiin sitten samasta kasasta heinää. Saan kuulemma olla täällä nyt reilun viikon ja vain ihan lomailla. Jee!

Täältä löytyy kuvia siitä paikasta, jonne menin:
http://irc-galleria.net/roksija

http://www.saunalahti.fi/~mpelanti/brooke/video/Brooke_pisteenmetsastys_small.wmv

Lauantaina oli taas pitkästä aikaa hyppäri. Mentiin erikoisesteitä ens sunnuntain kisoja silmällä pitäen. Muun muassa legoympyrä-innaria, roskapusseja ja muuria, jonka päällä oli legot. Sökärin hylkäys oli joku ihmeellinen lapsus, sillä tänään hyppäsin kyllä ilman mitään ongelmia. Päinvastoin, olisin halunnut mennä lujaa, lujaa, lujaa, mutta kuski roikkui ohjissa niin hulluna, etten mä mihinkään päässy (katso etusivun kuvaa, se toimikoon todistusaineistona). Eteenpäin ainakaan. Mutta tajusinpas, että voin liikkua myös vain ja ainoastaan ylöspäin. Tempaisin nimittäin katsomon edessä kannattajieni iloksi suoraan ravista aivan kynttilänä pystyyn. Seisoskelin siellä jonkin aikaa ja heiluin puolelta toiselle ja katselin maailmaa vähän lintuperspektiivistä. Ihan samalta se näytti, joten tulin alas. Voisihan sitä ruveta noinkin kyllä liikkumaan, kyllä mun tasapaino sen kestäis. Olen nähnyt, että elokuvissa hevoset tekee noin. Mutta hirnua mä en osannu samaan aikaan. Täytyy harjoitella lisää. Oma ihminen pysyi ihmeen kaupalla taas kyydissä, mutta ei hätää. Kyllä se sieltä vielä alas saadaan ;) Tässä on koko pitkä talvi edessä, enkä ainakaan meinaa rauhoittua.

Eilen tehtiin tunnilla vastalaukkoja ja meni hyvin. Tehtävä vaihtui sitten sellaiseksi, että tehtiin ympyrä lyhennetyn uran lyhyeltä sivulta ulospäin ja siitä piti sitten jatkaa vastalaukassa kulman ympäri. Tämäkin sujui todella hyvin. Mutta sitten tehtiin laukanvaihto kulmassa puomin yli ja sitten lähti taas - korkealta ja kovaa. Luin ratsastajan kropankieltä, että kohta tulee vaihto ja halusin juhlia tätä ihanaa hetkeä tekemällä kaksi järjettömän kokoista pukkia puomin yli ja sen jälkeen. On elämä vaan ihanaa. Tällä kertaa kuski pysyi kyydissä. En kerralla varmaan ei. Heh... Do the Bååkemotion :)

...ei edes joka kerta.

Eli eilinen kisa, joka oikeastaan oli koko kauden päätavoite, Sökäri, ei mennyt ihan putkeen. Tai siis ei ei ihan, vaan ei ollenkaan. Hyppäsin kyllä koko alkuradan puhtaasti selvittäen jopa monille niin vaikean sarjan a-osan. Mutta seiskaesteellä tuli sitten noutaja. Eli ekalla kerralla en nähnyt edes koko estettä ennen kuin se oli nenän edessä, toisella kerralla en vieläkään tajunnut, että se piti hypätä. Ratsastajan vika. Mitäs toi mut siihen kaks kertaa huonosti. Menetin mahdollisuuteni saada nimeni kaiverrettua L-ERrin historiaan. Harmittaa, kun on muuten mennyt koko kausi niin hyvin.

Ensi vuonna sitten. Tai sitten ei.

Aap-pa-na-or-kes-te-ri, Soukan ylätallissa asusteli.
Aap-pa-na-or-kes-te-ri, Alli, Booke ja Sippo siihen kuuluupi.