Nyt on taitettu noin 400 kilometria jalan Sarnathista Kusinagaran kautta Lumbiniin, ja sielta eteenpain vuoristoteita bussilla Kathmanduun. Olisin kavellyt senkin taipaleen, mutta matkakumppanien kunto ja aikataulut eivat antaneet myoten.
Kulunut yo vietettiin Kopanin vuoristoluostarissa Kathmandun laitamilla, iltapaivalla kavelen ystavani Dhammasaron kanssa halki Kathmandun kohti tamanhetkiseen paamajaamme, Sakyasimha Vihara -luostariin vanhan kaupungin sydamessa. Kathmandu on kaunis, rauhallinen ja muinainen kaupunki.
Tarkoitus oli vaeltaa myos pyhalle Kailash-vuorelle, mutta raja on talla hetkella suljettu Olympialaisten johdosta... Soihtu kuulema kulkee kolmasti vuoren ympari matkalla kohti Pekingia. Naemma palaan sitten Nepaliin omalla ajallani hieman myohemmin paikkaamaan puuttuvat palaset.
Viela viikon verran Nepalissa, sen jalkeen paluu Kusinagaraan, josta jatketaan matkaa taas jalan kohti Bodh Gayaa -- oletettavasti toiset noin 400 kilometria edessa, kautta kylien ja raittien joita Buddha oppilaineen taivalsivat kaksi ja puoli vuosituhatta sitten. Bodh Gayasta jatkan yksin Sarnathiin ja taydennan oman kiertueeni.
Netissa en tulle paivystamaan lahitulevaisuudessa kun satunnaisesti, oletettavasti vasta Bodh Gayaan Sarnathista palattuani olen taas hetken aikaa maailman kartalla. Burman ja Thaimaan suunnitelmat ovat nailla nakymin jaissa, budjetti ei anna myoten. Mutta on taalla Intiassakin ohjelmaa ihan riittamiin, ja kenties parempi nain!