IRC-Galleria

Toisaalla oli keskustelua selibaatista, henkisyydestä ja antaumuksellisesta uskonnosta keinona selibaatin maksimointiin. Tässä niille, joita aihe kiinnostaa. Avaus eritoten Krishna-uskonnon yhteydessä.

-=-=-=-=-

Olen henkilökohtaisesti tavannut valtavan kirjon eri Krishna-traditioiden bhaktoja, enkä ole metodia sinänsä sen mainiommaksi havainnut selibaatin suhteen kuin minkään muunkaan hartaususkonnon parissa. Silloin kun selibaatin parissa ahkerammin puuhastelin, toimivimmiksi havaitsin Hatha-joogan ja Chigong-tradition metodit sublimoida seksuaalista energiaa. Huomattavasti konkreettisemmat efektit, koska psykofyysistä kokonaisuutta harjoitetaan kokonaisvaltaisemmin.

Mitä tulee bhakti-metodin toimivuuteen, kysehän on pitkälti ihmisen oman psykologian muovautumisesta uusille raiteille. On sitten kyseessä Krishna, Shiva tahi Jeesus, uskonnolliset mystikot ovat autta aikain ammentaneet "armoa ja energiaa" moninaisilta jumaluuksiltaan.

Jos mantraa hoettaessa pysyvät siemenet pussissa, se ei sinänsä vielä ole todiste siitä, että Krishna olisi Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, eikä kyseinen jumaluus kyllä miltään Kosmiselta Selibaatin Kontrolloijaltakaan ainakaan minun silmääni vaikuta. No, mikäli toimii niin mikäs siinä.

Selibaatin suhde henkisyyteen on ylipäätään kyseenalaista. Mikäli on todella olemassa jotakin metafyysistä, transsendentaalista jne. joka on muuttumatonta tai ikuista, ja joka me jossakin ydinolemuksessamme olemme, tämän transkendenssin tulisi olla moisille fyysisille vaihteluille immuuni.

Etiikan osa henkisessä kasvussa on toki aivan asia erikseen, mutta selibaatissahan ei ole kyse etiikasta, koska siemensyöksy ei itsessään loukkaa kenenkään oikeuksia. Etiikan pariin kuuluu se, minne on soveliasta siemeniään kylvää.

Mikäli siemensyöksy tuo tietoisuuden "kehon tasolle", silloin lienee aiheellista oppia suhtautumaan kehon tasoon luonnollisena osana olemassaoloamme. Henkisyydessä ylipäätään mennään vikateille tavoiteltaessa aina jotakin, joka on juuri piirun verran liian kaukana, kuten kuuluisa sateenkaaren pää.

Niitä kultaruukun löytäneitä ja siemenensä aivoihin nostaneita kun on aniharvassa asiaa todistamassa, dialogi liikkuu lähes järjestään teorian tasolla, piireissä missä hyvänsä. Olen henkilökohtaisesti kaiken tällaisen kanssa aikani vehdattua päätynyt siihen, että elämä eri aloillaan on runsaasti mielekkäämpää keskityttäessä suhtautumaan ja ymmärtämään tiedetysti olemassaolevaa — ei erilaisten utopioiden tavoitteluun.