IRC-Galleria

Oli myrskyinen ilta. Hiirenharmaat pilvet koskettivat horisonttia. Tyttö katsoi lumoutuneena kallionkielekkeeltä raivoaavaa myrskyä. Samalla hän hengitti sateen kosteaa tuoksua. Kasvoissaan myrskyn piiskaamaa vettä.
Hiirenharmaat pilvet olivat kuin taiteilijan suttaama pilalle mennyt taideteos, mutta silti niin täydellinen. Ukkosen jyrinä oli kuin luonnon salaista kieltä, jota vain eläimet tajusivat ja varoivat. Ihmisen järki oli liian pieni tajuamaan sitä. Salamoinnit olivat merkkikieltä, jota tyttö yritti selvittää.
Aggressiiviset aallot paiskovat myrskystä tulevaa roinaa ja lyövät rantakiviä pieniksi hiekoiksi.
Tuuli on myrskyn ulottumattomat kädet, jotka tuntevat kylmänä kosketuksena. Sade oli myrskyn kiusaus. Sade on myrskyssä pahin, kun se yrittää viedä pienen ihmisen merellä mennessään. Sen kutsu on suloinen ja salakavala.
Sade ja tuuli olivat tehneet hyvän työn, kun tyttö oli kuin uitettu rotta. Hänen hiukset menivät pilvettömästi päästä latvaan kuin vesiputous. Tytön mustat hiukset olivat piiloutuneet salakavalasti leninkiin, vain tytön kalpeat kasvot erottuivat leningistä. Hän näytti pelottavalta aaveelta kun tumma silmä meikki oli valunut pitkin tytön kalpeita kasvoja. Kaukaa katsottuna tyttö oli kuin tummanhohtoinen meren myrskyssä oleva aavemainen kaunotar.
Myrsky alkoi laantua ja kohta sade pilvet pakenivat huomaamattomasti horisontin taakse. Aurinkokin uskalsi katsoa tummien taivaan verhojen takaa. Ei mennyt siihen paljoa aikaa, kun aurinko kuumana ja valoisana.
Tyttö oli lähtenyt kallionkielekkeeltä. Hän lähti pienelle majakalle. Hänen hiuksensa ja vaatteensa märkinä tippuen vettä. Ihan kuin tuo neito pelkäsi aurinkoista tyynenä olevaa merta.
Hän astui pieneen eteiseen. Tyttöä oli vastassa vanhan näköinen ryttyinen nainen. Nainen se jaksoi aina huutaa tytölle. Tyttö oli hiljaa sanomatta vastalauseita ja lähti pikkuiseen huoneeseen, jossa oli pieni sänky ja pieni yöpöytä, jossa oli kaksi laatikkoa. Oli huoneessa vielä pieni vaatekaappi muuta huoneeseen ei mahtunut.
Kuka se nainen oli? Sitä en koskaan saanut tietää. Oliko hän tuon aavemaisen nuoren äiti? Vai oliko hän pahimmassa tapauksessa tytön ilkeä äitipuoli? Sitä en ole koskaan saanut tietää ehkä näin oli parasta. Kun salaa katselin tyttöä kallionkielekkeellä, satamassa ostamassa kalaa tai kaupungilla ruusuja myymässä. Hän oli kaikissa paikassa erilainen ilme kasvoillaan. Hän ei puhunut paljon. Paitsi että hän huusi myrskyssä ja tyynellä kauniilla ilmalla hän oli hiljaa.
Välillä katsoin surullisena tuota tyttöä, joka välillä itki itsensä uneen ja heräsi itsensä uuteen painajaiseen.
Painajaisissa hän näki erään miehen taistelevan myrskyssä. Jossa on sama näkymä, jonka hän näkee aina tuolta kallion kielekkeeltä. Hän herää siihen kohtaan, jossa mies on laivassa taistelemassa myrskyn raivoa kohtaan ja lopulta tippuu myrskyn silmään. Hän rimpuilee vähän aikaa, kunnes lopulta katoaa aaltojen petolliseen mereen.
Seuraavassa myrskyssä tyttö oli taas sillä samalla paikalle kuin viimeksi. Kallion kielekkeeltä, jossa näkyy suuret, isot meren riemut ja surut. Tyttö piti myrskyä jonakin välineenä, jolla saisi onnensa takaisin. Merissä on paljon arvoituksia ja suuria ratkomattomia yhtälöitä.
Tyttö katsoo vielä raivoavaa merta. Niitä aggressiivisia aaltoja, joissa aallot lyövät rantaan. Hänen takanaan on mies. Miehellä on pitkä tummaparta. Kastuneet tummansiniset vaatteen ja hiuksista tihkuu vettä.
Hän ei huomaa miestä, joka kietoo ison pehmeän huovan tytön ympärille. Huopa oli pehmeä ja lämmin ja lämmitti tuon salaperäisen neidon sydämen hetkessä.
Tyttö tunnistaa miehen hymyn. Hän on hoikka ja hänellä on meren kuluttamat vaatteen ja merimies lakki. Hänellä on vielä lasisilmän ja harmaat hiukset.
Tyttö katsoo taakseen ja iloinen hymy pilkahtaa hänen myrskyisissä kasvoissaan. Molemmat halaavat ja itkevät tuosta suuresta onnesta. kuin tytön suuri odotus rakkaansa paluusta.
Tämä näky oli yhtä kaunis kuin aurinkoinen ja pilvetön sää merellä, vaikka merellä tulee myrskyjä ja haaksirikkoja. Meri on silti suuri arvoitus ratkomaton yhtälö, jossa vain x ratkaistaan.

Joku vanha atk tehty lehtijuttu