IRC-Galleria

Olen tässä nyt pari kuukautta miettinyt juttuja.

Olen tullut siihen tulokseen että minä melkein jopa vihaan ex kumppaniani.

Aikaisemmin mainituista syistä, mutta päivä päivältä vituttaa enemmän ja enemmän miten perseestä se on että ei voi puhua asioista, jos olisi puhunut niin olisimme ehkä saaneet asiat kuntoon. Mutta se että kuulen vielä toisilta että miten asiat on niin pakostihan tässä kasvaa kyrpä ottaan.

Ja olen jo ennen eroamme miettinyt muutamaan otteeseen että pitäisikö suhde lopettaa kun en tunne saavani enää kunnolla vastakaikua, olisi voinut sitten poikkaista jo vittu aikaisemmin niin ei olisi ehkä ruvennut vituttamaan näin paljon.

Ja sitten se soittelee minulle melkein joka päivä nykyään, ilmeisesti sillä on vähän tylsää ja muutenkin perseestä uudessa paikassaan, olisi sitten vittu ajatellu sitäki aikasemmin. Ei jaksa kohta enää vastaillakaan...

En tiedä onnittelenko häntä edes syntymäpäivänä, ne kun ovat ensi kuussa, en ainakaan ennen kuin hän itse asiasta mainitsee.

Mulla menee kaikki perseelleen sen takia kun palaa levy pohjaan.
Niin ja se kirottu saatanan ystävänpäiväkin on kohta, meni maku siihenki paskaan.

Nii ja sitten tää haluaa mun kanssa mennä animetepahtumiin, itseä ei kiinnosta vittujakaan, aikaisemminkin kävin lähinnä hänen kanssaan ja enää en lähtisi mihinkään.

KAIKISTA eniten vituttaa se että en todennäköisesti löydä pitkään aikaan, ehkä loppuelämääni, ketään muuta rinnalleni.
On tultu todistettua jo tässä 25 vuoden aikana että ketään ei kiinosta vittujakaan.

Nii ja se 25 vuoden ikäkin, rupeaa keho tässä vaiheessa vanhenemaan, tilastollisesti, eli olisi pakko saada itteni fyysisesti parempaan kuntoon tai todennäköisesti olen ennenaikaisessa haudassa.

Niin ja opiskelu päättyy tän kuun lopussa, melkein kaikki suorittamatta, on oikeus laahata opiskeluja ensi tammikuuhun asti mutta rupeaa tuntumaan että siinä ei ole vitun vertaa järkeä.

Tietokoneki varmaa hajoo kohta, 7 vuotta vanha.
Pitäs saada rahaa siihen.

Sitten on varmaa vielä ärtyneen suolen oireyhtymä tullu, että ihan saatanan kiva, polvikin vaivaa aina välillä ku liukastuin ennen joulua.

Kaikki paska siis kasaantuu taas samaan aikaan päälle.
Onneksi on lääkitys sentää kohillaan, ainaki psyyke ja mieliala, niin joo, pyysin kolme kuukautta sitten että aloitetaan taas mielialalääkekin ku kaikki meni perseelleen.

Mutta, kuten eräs lempparielokuvapahiksistani, nimeltä Dr. Arliss Loveless sanoi:
"We may have lost the war, but heaven knows we haven't lost our sense of humor! No, not even when we've lost a lung, a spleen, a bladder, two legs, thirty-five feet of small intestine, and our ability to reproduce - all in the name of the South! - do we EVER LOSE OUR SENSE OF HUMOR!"

Olen viimepäivinä ollut erittäin tyytyväinen elämääni.

Kaveri osti minulle Steamin kautta Saints Row IV pelin.

Paras peli pitkään aikaan.

Oli mukavaa juosta alasti kaduilla ja nousta tasoa sillä tavalla, vaikka poliisi ampuikin perseeseen siinä metakassa.
Nusautin kaikkia avaruusaluksen miehistön jäseniä, myös robottia.
Oli hauska nirhata kusipääalieni pelin lopussa.

Mahtavaa oli kun olin pukeutunut nahkafetissiasuun ja kymmeniä saman tyyliseen asuun pukeutuneita ihmistä juoksee kohti metrisen dildon kanssa ja minä lätkin niitä pitkin pientaretta vastaavanlaisella värkillä.
Ja vähän myöhemmin lätkin samaisella dildolla Dominatrixin muusiksi.

Sitten pelastin joulun, edelleen pukeutuneena nahkafetissiasuun.
En tiedä miten tarkenin pohjoisnavalla, ehkä jättiläispiparkakkumiesten ja tonttujen hakkaaminen sillä saamarin dildolla lämmitti tarpeeksi, sydäntä ainakin.
Kaiken huippu oli kun ilkeä pukki oli tehnyt mekaanisia poroja ja ne piti tuhota fistaamalla niitä perseeseen...

Tässä vielä muutama kuva piristämään iltaanne.


Minun tyyliseni kirkko.


Perus Maanantai ilta.


Ihan normaali nallekarhu.


Koko perheen elokuvia.


Koko perheen musikaali.


Lelukauppa.

Harmaaparrat osaavat "Chillata".

Taas sama vika kuin joka ainoa kerta kun suomessa rupeaa edes vähän näytämään talvelta.

Rupesi tekemään mieli pelata Skyrimiä.

Onneksi Steam on niin hyvä ohjelmisto että jo kertaalleen ostetun pelin voi ladata poistamisen jälkeen takaisin milloin vain, joten latasin sen eilen ja aloin pelaamaan.

Pelatessa ihmettelin että kuinka perkeleessä siellä on aivan älyttömästi porukkaa ja sellaisia joita ei pitäisi olla niillä alueilla ja osa tyypeistä puuttui.
Siis vihollisia.
Sitten tajusin että vaikeusaste oli syystä tai toisesta automaattisesti hieman korkeammalla, ehkä peli muisti että olen pelannut aikaisemminkin ja laittoi vähän haastetta.

Lisäksi kun avasin pelin uudestaan niin se oli jostain kaivanut vanhat tallennukset takaisin, olen ne poistanut samalla kun poistin pelin...

Ensimmäistä kertaa tein jousimiehen hahmostani, lisäksi hän osaa konjuroida apureita jos tilanne sitä vaatii.

Tässä lisäksi kuva seikkailuistani.

Ja mikä toi on sanomaan mitään naama täynnä nuolia?

Nonni, pitänee päivittää tilannetta, ei kehtaa suoraan facebookissa asiasta puhua. Varsinkin kun suurin osa on vain tuttuja ja muuta porukkaa, täällä kuitenkin käy tärkeimmät.

Tiistaina tuli ero kumppanini kanssa.

Ilmeisesti se että halusin normaalin suhteen missä vietetään aikaa toisten kanssa ja ollaan lähekkäin tai YLIPÄÄNSÄ pidetään yhteyttä, oli hänen mielestään nurkkaan ajamista.

Ja olen aivan alusta asti kehoittanut häntä puhumaan minulle asioista ja kertomaan murheistaan ja mitä hän ajattelee.
Sillä olisimme välttyneet tältä, jos hän olisi kertonut että olen liian lähenteleväinen, ja muitakin asioita.

Mutta se on nyt ollutta ja mennyttä, oikeastaan tunnen oloni paljon paremmaksi ja tasapainoisemmaksi yksinäni.
Olen ajatellut jo pidemmän aikaa että miksi olen suhteessa jossa minulla on enemmän paha mieli kuin hyvä mieli, vaikka rakastin häntä ja tunsin että olimme sielunkumppaneita. En minäkään kaikkea kestä.

Tänään oli päivä kun Tasa-arvoinen avioliittolaki äänestettiin vihdoin läpi, ei minulle siitä enää mitään hyötyä ole.

Onhan se mukava että olisi mahdollisuus mennä naimisiin, tuskin sitä koskaan käytän sillä en enää löydä ketään joka rakastaisi minua.

En tiedä haluanko edes...

Jotenkin olen vapaamman ja rennomman oloinen nyt, lisäksi tämä auttaa kehittämään spirituaalista minääni, kruunuchakra vaatii päästämään irti tällaisista asioista.
Ehkä se on totta, ottaen huomioon hyvän oloni, vielä kun pääsisin eroon turhasta syömisestä ja ehkä jopa peleistä.

Kuulostaako pahalta jos sanon että niistä kahdesta luopuminen on vaikeampaa kuin suhteesta luopuminen?

He he he...

Koulutuskin etenee, toivottavasti.
Huomenna on työpäivä ja tänään oli vapaata, siis kun olen työssäoppimassa. Pitää tutustua kuun lopun tiliöintiin ja se osuu lauantaille.

Kavereita olisi kiva nähdä, kaikki vain asuvat kaukana.
Naapurin kanssa ollaan vuoron perään juotu toistemme kahvia.

Hirveästi tekee mieli kirjoittaa vaikka asiaa ei ole.

Taidan lopettaa tähän.

Noniin.

Onhan minun nyt pakko tämä lisätä tännekin.

Tämän vuoden paras nettisivu minkä olen löytänyt.
Niin ja varmaan tästä eteenpäinkin on lempi nettisivujeni joukossa.

http://metahdomme.fi/

Sivulla on listaa suomalaisista yrityksistä, yhteisöistä ja kuuluisista henkilöistä jotka tukevat tasa-arvoista avioliittoa.

Ja mikä parasta, sivulle tulee lisää sisältöä melkein päivittäin.

Tulen aina hyvälle tuulelle tätä katsellessa.

Koittakaapa etsiä epätodennäköisiä tukijoita jotka ovat liittyneet kyseiseen sivuun, minä löysin kyllä erittäin yllättävän yhteisön.

SAATANA!
Olisin lisännyt kuvan suoraan tähän merkintään mutta Irc-Galleria ei taas toimi niin lisään sen erikseen kuviini.
Yritän saada linkin sekä tähän merkintään että kuvaani jotta ne yhdistyisivät edes sen kautta.

Itse kuva on videopelisarjasta Legend of Zelda ja siinä eräällä Goron nimisellä kansalla on kyseiset tatuoinnit.
Olen siis aika lailla samanlainen henkilönä kuin mitä he ovat.

Mutta ei siinä vielä kaikki.

Syvällisempi tarkoitus on siinä, että olen ihan pienestä pitäen pelannut videopelejä ja ne ovat auttaneet minua jaksamaan eteenpäin ja olen oppinut niistä paljon, löysin jopa tämän Taolaisen elämänkatsomuksen eräästä Kung Fu tyylisestä pelistä.
Ja mikä olisikaan loistavampi kiitollisuuden osoitus peliteollisuutta kohtaan kuin ottaa eräästä lempipelisarjastani kuva käteeni, pelisarja on jopa eräitä vanhinpia tällä hetkellä olevia sarjoja.

Lisäksi ihmiset ajattelevat tatuoinnistani muitakin asioita.
Hyvin yleinen olettamus on se että se esittää tassua tai muuta vastaavaa, ei sekään paha olisi sillä minä olen aina tullut toimeen eläinten kanssa ja eläimet jostain syystä pitävät minusta paljon.

Mutta kuitenkin, siinä se nyt nököttää.

Harmin paikka.

Ne tilaamamme tarvikkeet laitetaan vasta kahden päivän sisällä tulemaan...

Niillä jostain syystä kestää kauemmin kuin pitää.

Mutta aikaisintaan perjantaina on tarvikkeet saataville.

Eli varmaan sitten siinä viikonlopun aikana saan värit tähän tatuointiin.
Joudutte siis odottelemaan kiltisti hetken lisää.

Vittu, itseä tässä hieman sapettaa kun joutuu odottelemaan...

Käytiin tänään kumppanin kanssa tatuointihommissa.

Hänellä siis on tatuointeja kuin merimiehellä mutta on koko ajan ottamassa lisää, nytkin on kaksi keskeneräistä.

Mutta minulle tehtiin tänään elämäni ensimmäisen tatuoinnin ääriviivat.
Ääriviivat siksi että tatuoija ei ollut saanut hankittua väritysneuloja ennen tuloamme, joten täyttö tehdään keskiviikkona ja kaverille jatketaan väritystä.

Ei sattunut itseasiassa yhtään, ei tuntunut oikein miltään.

Sitten kun se on valmis niin heitän tänne kuvaa ja taustatarinaa tatuoinnistani, eli odotelkaapa kiltisti siihen asti.

Olen huomannut että täällä ei nykyisin ihan hirveästi tapahdu mitään, joten päätin kirjoitella omia kuulumisiani tänne.

Oma elämäni on vähän oudossa kunnossa tällä hetkellä.

Siis sinänsä paskassa jamassa varsinkin raha-asioiden kanssa.
Lisäksi meidän asumisyksikön toiminta loppuu ulkoisista syistä tällaisena kuin se on ja joudumme eroamaan paikkakunnallisesti kumppanini kanssa. Hän muuttaa Lahteen 20 kilometrin päähän samantyyliseen asumisyksikköön ja minä jään tähän rakennukseen asumaan.
Hän ei siis kykene pystyvänsä asumaan omillaan, tai edes niin että asuisimme kahdestaan samassa asunnossa...

Tämä on tuottanut suurta tuskaa minulle.

Mutta olen Taolaisuuden myötä aloittanut henkisen tieni oikein kunnolla.
Sillä taas on sellainen vaikutus että en meinaa pystyä opiskelemaan ja tällä hetkellä kun olen työssäoppimassa niin en saa mitään aikaan.
Minua ei enää kiinnosta opiskelu eikä työelämä paljon ollenkaan, ei sillä että olisi koskaan kiinnostanut.

Olen ruvennut ajattelemaan paljon asioita, maailmaa, itseäni ja kaikkia tuntemiani ihmisiä.

Rupesin myös meditoimaan, en vain itseni takia vaan myös muiden.
Esimerkiksi joka sunnuntai kello 18 suomen ajassa, on Planetaarinen Meditaatio Maailmanrauhan hyväksi, joka siis on kaikkien maailman ihmisten välinen asia, aika on sama joka maassa (tietenkin ottaen huomioon aikaerot) ja mitä useampi saadaan mukaan sitä isompi vaikutus tällä on.

Tällä hetkellä olo tuntuu todella eksyneeltä...

En ole varma koulusta tai työstä, en ihmissuhteista, en oikein mistään.
Maalliset asiat menee vähän hujan hajan mutta ainakin henkinen kasvu on alkanut. En oikeastaan edes välitä että asiat menee huonosti, toki on kiva että olisi rahaa maksaa laskut ja syödä. Ainut asia henkisen kasvun lisäksi, joka todella on tärkeää minulle, on kumppanini ja meidän välinen rakkaus.