Kävelit edelläni,
seurasin sinua silmilläni.
Kävelit eteenpäin hitaasti,
kuin jotenkin epävarmasti.
Olin jo ennemmin miettinyt,
mitä sinulle oli tapahtunut.
Olisin niin halunnut tulla sinua halaamaan,
kädestäsi omistavasti pitämään.
Yritin estää kyyneleitäni,
mutta ne tulivat väkisinkin silmistäni.
Jos tuntisin sinut paremmin,
uskaltaisin tulla lähellesi helpommin.
Nyt se vaatisi kaiken rohkeuteni,
ehkäpä jopa henkeni.
Kuiskasin hiljaa selällesi:
"taidan välittää sinusta ehkä ikuisesti"
Olet kaikista tuntemistani minulle ystävällisin,
kaikista rauhallisin.
Vaikkei meistä mitään tulisi,
ei kukaan minua unohtamaan sinua käskisi.