Salama, ehdin laskea sekunteja kaksi,
jyrähdys, myrsky käy vain pahemmaksi.
Ukkonen on melkein päällä,
vaikka en sitä pelkää, toivon silti, että olisit täällä.
Olen niin voimaton ilman läheisyyttä,
katson vain edessäni olevaa tyhjyyttä.
Tyhjyys, jonka tummat pilvet valloittaa,
ne yrittävät minut pois pelottaa.
Seison pihan keskellä,
en pelkää, vaikka värähdänkin välillä.
Ei väliä, vaikka salama osuisi,
silloinhan kauniisti täältä pois pääsisi,
salamoiden saattelemana,
salamoiden petojen kannattelemana.
Salamat ovat kauniita, muotojen ääriviivoja,
ääriviivat taas muodostavat erilaisia hahmoja.
Hahmoja, jotka kuolevat heti taivaalta,
kun itsensä ehtivät sinne maalata.
Salaman elämä on lyhyempi,
mutta sitäkin kauniinpi.
<3
Elikkäs taas tällänen tällä kertaa :D