Kävelen talvella pakkasessa,
pihalla kylmässä.
Nostan katseeni tähtiin,
muistan päivän, jolloin ensimmäisen kerran nähtiin.
Tekisin mitä vain, että pääsisin takaisin siihen päivään,
mutta joudun palaamaan ajatuksistani totuuteen kylmään.
Voin vain haaveilla yhteisestä elämästämme,
muistelen kaikkia keskustelujamme.
Ne saavat minut aina hymyilemään,
ne saavat unelmani elämään.
Olit kuitenkin ainoa ystäväni,
kun luulin elämässäni eksyväni.
Sanoithan minusta välittäväsi ystävänä,
ja se on kaikkein tärkeintä.
</3
Ja taas kerran kirjotettu väsyksissä keskellä yötä x)