Rikkinäinen sieluni,
sirpaleilla oleva sydämeni.
Saanko niitä koskaan enää ehjäksi?
Uskoni rakkauteen on palamassa tuhkaksi.
Luottamukseni on kitketty aikoja sitten itsestäni,
rakkauteni olen menettänyt sydämestäni.
Olen rakkautta liikaakin jo antanut,
keneltäkään sitä takaisin en ole koskaan saanut,
Unelmani olen jo kaikki loppuun unelmoinut,
ei niistä yksikään ole koskaan toteutunut.
Sieluni haavat eivät koskaan ole täysin parantuneet,
vaan ne ovat aina uudelleen auenneet.
En ole yhtäkään aloitetta uskaltautunut tekemään,
kun huomaan, että mahdollisuus pääsi ohi menemään.
Parhainkin ystäväni on aina silloin läheltäni kadonnut,
kun olisin eniten apua ja tukea elämässäni tarvinnut.
Olen hukannut kaiken toivoni,
olen kadottanut olemattoman onneni.
Minulla ei ole muuta kuin yksinäisyys,
minua seuraa joka paikkaan onnettomuus.
Harhailen yksin pimeydessä,
yksin värittömässä elämässä.
~
Okei, ei taaskaan mitää parasta, eikä niinkää mitää hyvääkään. Kunha jonkinlainen on.