Hirmu leppoisa fiilis. Tänään oli hyvä päivä. Kävin vähän paikkailemassa reisille mennyttä äitienpäivää mummin luona - ja ihan vapaaehtoisesti. Tuli tosi jäinen olo ku tajusin miten paljon elämää mahtuu 80 vuoteen. Mä oon luonteeltani kauhee valittaja, aina on joku huonosti. Mut siinä tunnin istuessani ja kuunnellessani vanhuksen juttuja sen nuoruudesta, sota-ajoista, köyhyydestä ja pulasta sain ihan tosissani taistella yliliikuttumista vastaan. Mitä kaikkee on joku voinu joutuu käymään läpi päästäkseen siihen missä nyt on. Autoon päästessäni oli ihan pakko tirauttaa pari kyyneltä. Nössöä joo, mut ei mahtanu mitään. Se oli vaan jotenkin niin aito tilanne ku istuttiin siinä keittiön pöydän ääressä ja nojattiin semmoseen vahapöytäliinaan. Mummin vetisen harmaat silmät katto mua koko ajan tiukasti silmiin ku se kerto millasta oli kasvattaa neljää lasta ilman rahaa. Tai miltä tuntuu kun kaikki sisarukset kuolee yksitellen pois. Tai mimmosta on ku edes lapsenlapset ei ehdi kiireiltään käymään. Tuli jotenkin niin tyhmä olo. Mä oon yrittäny vältellä siellä käymistä koko pienen ikäni ku se on mukamas tylsää, mut nyt mä vasta tänään (noin 20 vuotta liian myöhään) tajusin miten paljon se sille merkitsee. Yks ainut tunti viikosta on toiselle kalliimpi kun koko maallinen omaisuus. Sen ryppyiset kädet hypisteli kahvikuppia ja aina välillä puheeseen tuli pieni katko kun se mainitsi jonkun edesmenneen läheisensä ja sen katse hetkeks harhautu jonnekin pihamaan mäntyihin. Sain siinä itsekin tuijotella jonnekin takaseinään etten ois ruvennu vollaamaan. Kaikesta siitä huolimatta mitä se on joutunu käymään läpi, se on hirveen leppoisa ja huumorintajuinen ihminen. Aina lempeä ja naurava, pilkettä silmäkulmassa. Se sanoo suoraan mitä ajattelee, mut ei koskaan niin että se loukkais ketään. Aito ja maanläheinen ihminen. Oon aina vähän hymähdellyt niille tähdille jotka nimeää idolikseen isoäidin, mut en enää. Mä en tiedä mikä tänään kolahti, mut lujaa se osu. Toivottavasti mä jaksan joskus ehkä tohon ikään päästessäni olla yhtä positiivinen ja lämmin. Kaikista menetyksistä huolimatta.