IRC-Galleria

Tässä taannoin näin unta, josta herättyäni hihitin pitkään hiljaa sängyllä ennen kuin kykenin nousemaan. Olin nähnyt samantyyppistä unta jo aiemmin, mutta uni oli nyt muuttanut muotoaan. Unessa oli karhunvatukkapensaita, jotka pullistelivat kypsistä marjoista. Pensaiden takana oli valkeaksi kalkittu kiviaita ja sen takana teatteri, joka kyllä muistutti enemmän sirkusta. Lähdin harhailemaan telttojen väliin ja ihailin komeaa, elokuisen tummana ja lämpimänä loistavaa iltaa. Äkkiä näin ystäväni, joka seisoi kojun vieressä edessään suuri telineellinen punaisiin papereihinn käärittyjä tikkukaramelleja. Menin katsomaan niitä uteliaisuuttani ja huomasin, että jokaisessa tikkukaramellissa oli jonkun ystäväni kuva. "Sinun täytyy saada tietää, miltä ystäväsi maistuvat", tikkukaramelleja myyvä ystäväni sanoi.

Makuaisti on tottavieköön aivan lapsipuolen asemassa tervehdittäessä muita ihmisiä. Siinä missä koirat suvereenisti nuolevat toistensa takamuksia, ei meillä suinkaan ole tapana pyytää ystäviämme ensimmäiseksi laskemaan housunsa saapuessaan sisälle - ehei! Kunnollisina synnintuntoisina ihmisolentoina me tyydymme ojentamaan kätemme joko tiukkaan tai lahnanvelttoon kädenpuristukseen, joka sekin toki puhuu omaa kieltään. Miksi emme joskus vain vaihtelun vuoksi poikkeaisi tästä tavasta? Entäpä, jos nuuhkaisisimme ystäviämme? Tai jos peräti vähän haukkaisisimme? Olisikohan elämys erilainen? Ainakin vastaanotto voisi olla.

Ajatusta on pelottavaa edes lähteä kehittelemään eteenpäin. Pian bussipysäkit olisivat täynnä hajumainoksia. Valosaasteen lisäksi kaupungit täyttyisivät hajusaasteesta erilaisten parfyyminvalmistajien kilpaillessa toisiaan - ja meitä pysäkeillä seisovia hajuherkkiä - hengiltä, kirjaimellisesti. Entäpä sitten bussipysäkkimainokset, jotka houkuttaisivat nuolaisemaan? Kyllähän maistatuksia on jo nyt kaupoissa. Miksei niitäkin voitaisi ulottaa vähän joka tuoteryhmään.

Lienee parasta, että lopetan tämän merkinnän kirjoittamisen hyvän sään aikana.

Ennen kuin todella otsikoin sen: "Bite me".