IRC-Galleria

Perjantaina minusta vaikutti siltä, että viikonloppu olisi jo miltei valmiiksi pilalla. Mieleni oli aamusta asti surullinen ja iltalla saapui luokseni harvinainen vieras - päänsärky. Olin enemmänkin toivonut kuin uskonut voivani vaihtaa ajatuksia minulle läheisen ystäväni kanssa, mutta vaikka tietoisella tasolla ymmärsinkin, että hänellä oli kiire, masensi se silti hieman minua, varsinkin koska tiesin hänen olevan menossa tapaamaan entisiä ystäviäni, joiden seuraan en enää ole tervetullut. Toisinaan toivoisin vain voivani lopettaa tunneprosessit, jotka eivät aina tunnu vastaavan - ainakaan tarkoitustaan.

Sen sijaan, että olisin antanut periksi surumielisyydelle ja vain lyyhistynyt kärsimään ikävästä sohvanpohjalle, päätin että käyttäisin ajan hyödyksi. Illalla minulla oli lämpöä, joten en uskaltautunut jousiammuntaradalle, mikä hieman harmitti minua. Lauantain minun oli tarkoitus jatkaa roolipelikampanjaani, mutta koska olin itse flunssainen ja pelaajani kiireisiä, päätin, että olisi varmaan viisaampaa siirtää sitä kaikille paremmin sopivaan ajankohtaan. Päätin levätä ja parannella itseäni.

Lauantaina oloni oli entistä flunssaisempi. Aamulla olin turta ikävästä, mikä lähinnä suututti minua. Haluaisin kaivaa koko tunteen irti itsestäni ja keskittyä rakentamaan elämääni haluamaani suuntaan vailla tunteiden aiheuttamia häiriötekijöitä. Silti tiedän, että se on mahdotonta ja että todennäköisesti tunteista olisi hyötyä, jos minulla olisi mahdollisuus käyttää niitä järkevällä tavalla, jolloin saisin niistä voimaa. Siivosin koko päivän ja illalla laitoin Elanorin kanssa pitsaa. Iltaani piristi suosikkiartistini Morgan Carisin (tunnetaan myös nimellä Flowers From The Man Who Shot Your Cousin) kanssa käymäni keskustelu taiteen olemuksesta ja luovuudesta.

Tänä aamuna heräsin hyväntuulisena. Flunssa oli väistynyt ja niinpä päätin auttaa äitiäni lähtemällä hänen seurakseen Käpylän työväentalon kevätmyyjäisiin. Löysin itselleni kahdet ihanat villasukat. Odotan jo tilaisuutta päästä käyttämään niitä kesäisillä metsävaelluksilla tai viileinä syysiltoina käpertyessäni sohvalle lukemaan.

Toivoisin lämpöä muistakin kuin villasukista, mutta elämässä on tyydyttävä siihen, mitä on tarjolla.