Ystäväni muisteli C. S. Lewisin määritelleen onnen siten, että se on levähdyspaikka keskellä elämän rasituksia ja vastoinkäymisiä. Onni ei ole siis Lewisin mukaan päämäärä sinänsä vaan ikään kuin ravintoa, jolla jaksamme päästä päämääräämme. Mielestäni tämä määritelmä on erinomainen. Ihmiset tosin pyrkivät nyky-yhteiskunnassa yhä enemmän saavuttamaan onnen hankkimalla hyödykkeitä, joihin liittyviksi on markkinoinnin keinoin iskostettu onnen illuusioita. "Käytä tätä tuotetta ja saavutat onnen", pyrkivät mainokset uskottelemaan meille - ja toisinaan ne onnistuvatkin.
Totuus lienee kuitenkin karumpi. Olenko tullut säkenöivän onnelliseksi nykyisestä pesupulveristani? Tuskinpa. Toki arvostan sitä, ettei minun tarvitse keittää lipeää hiki hatussa, vaan voin aamutokkurassa vain kaataa mitallisen pulveria pesukoneen lokeroon ajattelematta sen enempää, mutta hihkunko riemumielin pulverin nimeä? Harvoinpa sitä tulee tehtyä. Entäpä, ajattelenko pesupulverimerkkiä yleensä ottaen ollenkaan? Hädin tuskin edes muistan, minkä merkkistä pulveria käytän, sillä tapanani on kaataa pulveri epäkäytännöllisen pahvipakkauksen sijasta muoviseen ämpäriin. Se siitä pakkauksen houkuttelevuudesta.
Sen sijaan tunnen hetkellistä onnea silittäessäni lapseni vaatteita. Ajatukseni karkaavat usein seuraavaan hetkeen, jolloin näen hänen silmät loistaen pukevan ylleen puhtaan ja silitetyn lempipaitansa. Onnentunne on aito - pesupulverin merkistä riippumatta.
Onkohan tästä tulossa mainonnanvihaajan päiväkirja? Syyttäkää koulutustani.
Uusimmat blogimerkinnät
- Tuntematon 02.04.
- Odottamaton 23.03.
- Kotikutoista 20.03.
- Ohjelma ei vastaa 18.03.
- Take a bow 06.03.
- Kauneuden kauheudesta 06.03.
- Pusukuutio 06.03.
- Feeling orange 06.03.
- Erittelyjä 04.03.
- Makaaberin kauneudesta 02.03.