Sairastan. Minulla on jo kolmatta tai neljättä päivää kuumetta ja nenä valuu solkenaan. Nuha on epäesteettistä ja epämukavaa. Ystäväni onnistui kuitenkin piristämään minua muistuttamalla, että sairaus opettaa meitä arvostamaan enemmän terveitä päiviä. Totta vieköön arvostankin nyt. Ehkäpä tämä on tarpeen muistuttamaan minua inhimillisyydestäni, rajallisuudestani.
Unirytmini on hajonnut pirstaleisiksi katkelmiksi sekavia unia, joista en ole varma, olenko nähnyt ne valveilla vaiko sittenkin nukkuessani. Kuume sahaa edes takaisin ja sen ollessa korkeimmillaan näen outoja varjohahmoja. Nähdessäni ensi kerran kuumehallusinaatioita säikähdin miltei kuoliaaksi. Minusta näytti, kuin eteisen olisi täyttänyt suuri musta hahmo. Pelkäsin todella kuolevani. Nyt olen oppiunut suhtautumaan kuumeiluuni rauhallisemmin.
Joulu lähestyy, mutten halua ottaa siitä stressiä. Sehän on ilon ja valon juhla enkä usko, että sen päähenkilö kieltäisi luotaan sairasta, ei edes syntymäpäivänään. Rakastan joulua ja aion tehdä valmisteluja sitä mukaa kun jaksan. En halua kuitenkaan pitkittää sairasteluani repimällä itseäni.
Ensimmäistä kertaa moneen päivään heräsin nälkään ja olin onnellinen. Ystäväni oli oikeassa - sairaus tottavie opettaa arvostamaan terveyttä - ja ruokahalua.
Uusimmat blogimerkinnät
- Tuntematon 02.04.
- Odottamaton 23.03.
- Kotikutoista 20.03.
- Ohjelma ei vastaa 18.03.
- Take a bow 06.03.
- Kauneuden kauheudesta 06.03.
- Pusukuutio 06.03.
- Feeling orange 06.03.
- Erittelyjä 04.03.
- Makaaberin kauneudesta 02.03.