Ystäväni houkuttelemana tulin tänään ajatelleeksi vanhoja ystävyyksiä, yhteenkasvamista ja erkanemista. Ystäväni huomautti, että kolmen ja seitsemän vuoden välein tapahtuu ihmisen elämässä merkittäviä muutoksia. Tämä sai minut tapani mukaan ajattelemaan ankarasti, käymään läpi mennyttä elämääni. Tottahan se on.
Seitsemänvuotiaana itse kukin meistä kohtaa suuren muutoksen lähtiessään koulutielle ja 14-vuotiaana puolestaan on monella mielessä seurustelu ja irtautuminen kodista. 21-vuotiaana ainakin omalle kohdalleni osui useita suuria muutoksia: aloitin larp-harrastukseni, ryhdyin seurustelemaan ensi kertaa tositarkoituksella, muutin pois kotoa ja kävin töissä. 28-vuotiaana, juuri sopivasti, sain lapsen. Mitähän tapahtuu, kun olen 35?
Elämä on jättänyt jälkeensä monia ystäviä, joita huomaan kaipaavani nyt, kun tulen ajatelleeksi heitä ja etääntymistäni heistä. Muutamat ovat muuttaneet toiseen maahan, muutama löytänyt puolison ja kasvanut erilleen sen myötä. Olen itsekin muuttunut paljon, onneksi. Vielä olisi varaa kasvaa paljon.
Pitäisiköhän tehdä uudenvuodenlupaus? Josko lupaisin kutsua vanhoja ystäviä useammin käymään?
Uusimmat blogimerkinnät
- Tuntematon 02.04.
- Odottamaton 23.03.
- Kotikutoista 20.03.
- Ohjelma ei vastaa 18.03.
- Take a bow 06.03.
- Kauneuden kauheudesta 06.03.
- Pusukuutio 06.03.
- Feeling orange 06.03.
- Erittelyjä 04.03.
- Makaaberin kauneudesta 02.03.