Loppuviikosta on tiedossa (ainakin, mikäli pysyn terveenä!) erittäin mukavia asioita: huomenna pääsen jälleen ampumaan jousella, perjantaina on vuorossa koko päivän metsäretki hyvän ystävän seurassa, lauantaina roolipeliä, sunnuntaina larp... Yhtäkkiä koko elämä tuntuu jatkuvalta menemiseltä. Ei siinä mitään, tiedän, että tahti hiljenee seuraavalla viikolla. Luvassa on silloin jälleen vakituista ahertamista: jousiammuntaa maanantaisin ja torstaisin, kenties myös muina päivinä nyt, kun olen päässyt seuran jäseneksi, lukemista, tyttäreni hoitoa... Sitä samanlaista, joskin hyvin viihtyisää arkielämää.
Odottaminen tuntuu pitkälliseltä. Minusta tuntuu, että elän nyt jatkuvassa odottamisen tilassa. Jotain on tapahtumassa, ehkä piankin, ehkä pidemmän ajan kuluttua. Silti elämä on muuttumassa, toivottavasti parempaan suuntaan.
Äkkiä huomaan kaipaavani toden teolla larp-hahmojen kirjoittamista.