IRC-Galleria

Tänään mietin kauneutta, omaa kauneuden määritelmääni. Ne, jotka tuntevat minut, tietävät, ettei mikään valmis koskaan kelpaa minulle sellaisenaan; etten niele mitään pureskelematta sitä ensin, tutkimatta sitä, kääntelemättä sitä puolelta toiselle. Itse mainosalaa opiskelleena lienen juuri se toivoton tapaus, jossa mainostajien kauneusihanne puolialastomien naisvartaloiden myötä tyrkytettynä herättää lähinnä inhonsekaista sääliä.

Minulle kauneus on rakkautta.

Kauneus on sitä, mikä muistuttaa minua siitä, mikä on tärkeää, ja niin muodoin minulle rakasta. Se herättää ajatuksia, pakottaa pohtimaan, muistamaan oman ihmistyytensä ja rajallisuutensa. Kauneus on epätäydellisyyttä, särö siinä kilvessä, jonka ihminen luo suojakseen itsensä ja maailman välille. Kauneus on se sekunnin murto-osan pituinen hetki, jolloin sielu paistaa katseesta alastomana, haavoittuvaisena.

Miksi naamioimme itsessämme tämän todellisen kauneuden? Se on se, joka koskettaa toista ihmistä, saa hänet rakastamaan tai vastaamaan rakkauteen. Tämä kauneus on jotain sellaista, jonka avulla lienee vaikeaa myydä yhtäkään esinettä. Kaikki ne kuvat, joita meille tyrkytetään jatkuvassa viestinnän virrassa, ovat vain halpoja kopioita, tämän kauneuden heijastumia, silmänlumetta, silmänkääntötemppu.

Smoke and mirrors.

Tänään minusta on jotenkin tuntunut siltä, kuin olisin alkanut elää uudelleen pitkän tauon jälkeen. Uuden ammatin hankkiminen jännittää, mutta silti on pakko yrittää.

Tänään on roolipelikampanjani "Talven kutomaa" 7. pelikerta. Jännittää hieman, saa nähdä mitä pelaajat pitävät, sillä pelikerrasta tulee epätavallinen. Toivottavasti pitävät.

Tänään on Gulhothin vuosittaisten sukkajoulujen aika. Pitäisi vielä paketoida sukat. Ystävien näkeminen on aina yhtä mukavaa.

Illalla: Sukkajoulut menivät tosi mukavasti. Tuli taas naurettua ja syötyä liikaa. Ihan tavallista Gulhoth-menoa.