IRC-Galleria

Eli meille joo on tulossa perheenlisäystä, jos joku ei sitä vielä tiennyt :)

16.08.2009 on laskettu aika.

Kaikki on mennyt tähän asti loisteliaan hyvin, olen jopa säästynyt pahoinvoinneilta!
Ikionnellinen on tämä tuleva mamma tästä pienestä ihmeestä joka myllää tuolla jossain masun suojissa (en kylläkään vielä tunne sitä).

Hei kaikki tutut, nyt äkkiä tekemään meidän pikkuiselle leikkikavereita, koska musta tuntuu, että olen ihan yksin raskaana, ja olis kovin mukavaa jos joku muu viitsis "uhrautua" ja jäädä mun kanssa kesällä äitiyslomalle loikoomaan ja ottamaan aurinkoa!

Tupakanpolttokin loppui kertaheitolla uutenavuotena. Nooralta kun lähdin, en ole polttanut enää sen jälkeen. :) Ja yllättävän helposti se kävi, vaikka olin varma että musta tulee raivohullu ja kukaan ei jaksa mua katsella. Aijon olla polttamatta ainakin sen aikaa kun tuo kaveri tuolla hengailee ja vielä hetken sen jälkeen, etten sitten myrkytä hänen ravintoaan ;)
Mutta uskon vakaasti, että kun tää mamma seuraavan kerran riipasee kännin, ei varmaan itsekuri niin hyvin pidä enää ja tupakka eksyy taas käteen. Tai ei sitä koskaan tiedä :)

Tässä tää nyt sitten oli tällä kertaa. ihan vaan ilmoitusluontoinen asia. :)

BTW!
Ja minne perkeleeseen mun kaikki kaverit on kadonnut? Mä olen ihan yksin, tylsää!
Hei, joku, kahvilleeee?

Eli nyt on sitten jokaisella mahdollisuus hankkia itselleen meidän uuni tuore runokirja Pienet Ihmiset!

Oman kappaleen voi hankkia 10e hintaan, laittamalla sähköpostia osoitteeseen gronroos.leinonen@gmail.com

Taikka ottamalla yhteyttä Johannaan tai minuun.

On tätä hetkeä odotettukin! huh, ja viimein tämä projekti on valmis.

Kiitos kaikille jotka olette osaltanne tukeneet ja auttaneet meitä tämän projektin aikana.

Kiitos myös rakkaalle aviomiehelleni joka on joutunut minun luomisen tuskaani vierestä katsomaan ja joka on antanut aihetta kirjoittaa.
Kiitos perheelleni myös tuesta ja ymmärryksestä.

Nyt voin huokaista syvään, kun vihdoin tämä haave on toteutunut.

Uskomattomalta kyllä tuntui, pitää omaa kirjaa käsissä, nähdä oma teksti oikeiden kirjan kansien välissä.

Kiitos vielä kerran kaikille, jotka teitte tämän unelman mahdolliseksi!

Iso halaus Yohanna000, ME TODELLA TEHTIIN SE! IHAN OIKEASTI!

Kiitos Yohanna000 , nannu hyvästä seurasta.

Suuri kiitos vielä Yohannan anopille teatteri lipuista.

Näytelmä oli loistava, tarina jännittävä ja mielenkiintoinen.

Suosittelen lämpilästi kaikille. :)

Ja jälkipuinti shellillä oli myös ratki riemukasta... :D

Pian taas uudestaan teatteriin. Ehkä Taisto pääsee sitten seuraavalla kerralla mukaan.. :)

Mä sitten palasin ravintola-alalle..
Night Life:issa eilen blokkailemassa ja vaikka vannoin etten halua tarjoilija-vuoroja enää, niin kuitenkin sitten lupauduin.
No, se on ihan kiva lisä tienesti. Voin sitten ostaa itselleni jotain kivaa.
Niin, ja ei tule dokattua ainakaan kun oon duunissa. :D

Ihan jees hommaa se on, kun ei tee liiaksi.. :D

Helvetti.. Aamulla on pimeää.. Päivällä on hämärää.. Illalla on pimeää ja yöllä vasta pimeää onkin!
Sataa sataa ja sataa.. Koko ajan!

Hiukset kun laitat aamulla hyvin, kun poistut kodin lämmöstä pihalle, ne ei todellakaan ole enää hyvin kun tuo ihana Suomen ilmasto on niin vitun kosteaa ettei siellä auta edes ultra strong lakka kypärä päässä.
Sama pätee meikkiin, miksi vitussa siis edes vaivautua! Voi samantien kulkea röllipeikon näköisenä tuolla.. Ihan sama!

Töissä pomolla kai huono päivä.. Me ollaan kai vaan paskoja myyjiä tai jotain. ja mä en vissiin osaa edes jotain kaavaketta täyttää oikein! Oon mä sit vaan idiootti.

Asiakkaat on huonolla tuulella, kun sataa, ja nekin kastuu.. Se ei siis ole vain mun ongelma!
Eikä niitä vittuuntuneita asiakkaita saa millään tyytyväisiksi.

En ees oikeen tiedä mikä mua loppujen lopuksi niin paljon ahdistaa ja vituttaa.
Kaikki ja ei mikään.

Hei, jopa koira on huonolla tuulella!

No joo... Sellasta taas...

Tajusin eilen illalla ihanan asian. Mulla on maailman suloisin ja omalaatuisin koira (mun omasta mielestä tietenkin!)
Jeppe on aika loistava yksilö.
Ihaninta oli tajuta se kuinka paljon se on muuttunut parempaan suuntaan sen jälkeen kun se on meille tullut. tuntuu että vihdoin ollaan saatu se luottamus puolin ja toisin kuntoon.

Lauantaina päätin rohkaistua ja alkaa ihan omatoimisesti jeppen turkkia siistimään ja mua jos totta puhutaan, jännitti ensin ihan sikana, että miten se antaa mun nyppiä. Mutta sain sitten yllättyä iloisesti! Jeppe makas mun sylissä täysin rentona kun (musta niin julmalla tavalla) nyppisin sen naamaa.

Eilen jepellä oli kamala hellyyden kipeys, (joka ei ole harvinaista.. Se roikkuin nykyään koko ajan vaan sylissä) Me katsottiin leffaa ja Jeppe makas mun sylissä koko leffan ajan, ihan kiltisti.

Jeppe osaa olla myös kummallinen. Välillä se tuijottaa seinää ja murjottaa. Se siis seisoo seinän edessä ja toljottaa sitä. No, sillon se yleensä ei ole saanut mitä on tahtonut ja pitää jotenkin osoittaa mieltä.
Toinen kummallinen asia on, että Jepen pitää vahtia kaikkia esineitä jotaka liikkuvat. Esimerkkinä, kun olin siivonnut, niin eräänlainen säilytyslaatikko oli kai jäänyt huonosti hyllylle kun se sitten ihan itsekseen tippui sieltä alas. Jeppe koko ajan hiljaa muristen hiipi laatikon luo ja jäi murisemaan sille.. Eihän sitä voi tietää kuinka suuri uhka laatikko olisi voinut olla rakaalle mammalle!

Viikonloppu aamut on parhaita jos ollaan kummatkin kotona ja Jeppe saa luvan kanssa tulla aamulla ottamaan nöppöset ennen ylös nousemista, meidän väliin, sänkyyn.

Rakastan myös näin syksy aikaan metsä lenkkejä Jepen kanssa.. (enkä tajua miksi en tee niitä useammin).. Liian usein sorrun menemään tutun pikku lenkin illallakin, vaikka olisi aikaa.

Jepen turkkiin olen itkenyt turhanpäiväiset ja aiheelliset itkut ja hihittänyt sen pörröisen posken kutittaessa. Nauranut sen hassuja ilmeitä ja herännyt yöllä kun se on tahtonut ulos. Kuunnellut vinkumiset joko makkaran perään tai parvekkeelta bongatun nartun perään.

On se vaan niin ihana. Kiitos kuuluu osittain rakkaalle ystävälleni Nooralle, jolta Jepen viime joulukuussa sain. olet Noora antanut mulle ihanan ystävän, josta en varmasti luovu hevillä!
Jepestä on vihdoin tullut sivistynyt hieno herra (joka salaa on äitin pikku hillomunkki ja isin lellikki.. Mutta ei kerrota kenellekkään, Jeppe nolostuu jos muiden nähden äiti pussaa tai halaa).

Me odotetaan Jepen kanssa jo kovasti lunta, että päästään kokeilemaan uutta hienoa maastokuosi takkia (joka muuten on ihan pikkuisen liian pieni.. Taidan joutua ompelu hommiin).

Joo.. Tulipas paljon tekstiä Jepestä.. Mutta ei kai rakkaistaan voi koskaan kertoa liikaa?

Miksei sitä voi vaan olla tyytyväinen koskaan mihinkään?

Nyt kun vaihdoin duunia, ei sekään riitä. Nyt haluan opiskelemaan.

Tosin, se ajatus on kyllä piinannut mua aika helvetin kauan jo taka-alalla, mielen sopukoissa.

Se vaan tuntuu olevan fakta että jos et opiskele, niin sut on tuomittu olemaan siivooja tai kassaneiti, loppu elämäkseks. Muuhun sulla ei ole mahdollisuuksia. ja palkat on sen mukaiset.
Kai mun vaan pitäs koittaa sitä opiskelu vaihtoehtoakin, jos vaikka siten löytäisin sen "mun jutun".

Äh, en tiedä.

Jos vaikka ihan ensin valuisin sinne duuniin. :)

Uus duuni alkoi tänään, ja siellä oli mukavaa!
Kokoajan oli jotain tekemistä eikä tupakattomuus piinannut mua yhtään! Loistava päivä siis.
Kuhmu joka syntyi keltaisen lootan pahoinpideltyä mut on jo melkeen parantunut. Eikä hammaskaan oikeen enää vaivaa, voin siis vallan mainiosti!
Kannatti kyllä vaihtaa duunia. Tänään olin intoa täynnä töissä, oppimassa kaikkea uutta ja töiden jälkeenkin puhkuin intoa niin että menin ja repäsin aika treenin salillakin vielä, ja kotiin kun pääsin, siivosin keittiön ja tein gourmee illallisen rakkaalle aviomiehelleni. :D

Ihana päivä siis. Huomenna duuniin ja salille ja illalla taidan ottaa kunnon ryypyn Citildaa-väkevämpää (Voiko sellasta olla?) Ihan vaan vaikka hyvän mielen ja uuden duunin kunniaksi.

Helvetti!

Mä ajattelin kerrankin kierrättää...
Mä karsin vaatekaapista kaikki.. siis KAIKKI sellaiset vaatteet omistani ja rakkaan miheni vaatteista, joita ei enää ole tullut käytettyä, mutta jotka on oikeesti hyviä ja käyttökelposia vaatteita. Sulloin ne ISOON jätesäkkiin ja raahasin sen hikipäässä kolmannesta kerroksesta alas ja autoon. Autolla hurautin Ojamolla sijaitsevalle UFF vaate keräys pisteelle.
Rakas pikkusiskoni oli mukana, ja sai oikein hyvät naurut taas mun touhuista.

Raahasin jälleen sen säkin autosta sinne keltaisen suuren laatikon eteen, ja aloin sulloa säkkiä luukusta sisään.

Se ei mahtunut. Ei millään. Ei MITENKÄÄN.
Aikani sullottua ja hiestämärkänä taistelusta uupuneena, otteeni keltaisesta älyttömän kokoisesta kahvasta lipesi ja se järjetön rautainen kahva tippui mun päähän! VITTU!
Se teki aika helvetin kipeetä! Uskokaa tai älkää!
Me revettiin systerin kanssa kauheeseen nauruun.

lopulta mun oli pakko luovuttaa ja kaivaa auton takaluukusta iso muovikassi ja sulloa osa vaatteista sinne jotta saisin ne mahtumaan luukusta sisään.

ONNISTUIN KUIN ONNISTUINKIN saamaan lopulta vaatteet sinne minne ne kuului ja kahvakin pysyi loppu ajan tiukasti systerin hanskassa.. :D

En enää aijo viedä UFF laatikkoon yhtään säkkiä. Ja jos joskus erehdun viemään niin laitan vaikka moneen pieneen muovipussiin.

Muistoksi vierailulta UFF-laatikolla jäi järkky iso kuhmu keskelle mun kuuppaa.

jos haluaa ajatella positiivisesti, niin ei se kahva ainakaan osunut naamaan. Se ois ollu koomista, koska se hammaslääkäri käsittely aiheutti mulle jo leukaan aika mojovan mustelman, niin jos nyt toi kahva olisi sabotoinut vaikka silmän mustaksi. Olis varmaan naapurit alkanu kelaa että piekseekö mun ukko mua ku turpa mustana kuljen koko ajan.

Jees, sellanen päivä.

Ainiin... Luin muuten just UFF:in sivuilta, että, KOKONAINEN TÄYSI JÄTESÄKKI EI välttämättä mahdu laatikosta sisään, joten kannattaa pakata vaatteet vaikka mielummin moneen pienempään muovipussiin! JOTEN, vika taisi olla ihan oma. UFF on nimittäin noilla sanoilla varoittanut VAARALLISISTA LAATIKOISTAAN!

MURHAISIN VAAN JA AINOASTAA HAMMASLÄÄKÄREITÄ!

Harmi kun olen yksin täällä kotona, nyt on sellanen tuska suussa, että tekis mieli lyödä jotakuta, uskokaa pois jos itseä sattuu tarpeeksi ja jos mottaat toista nii se helpottaa... Kivun siirtoa kato.

Lääkäriin vaan droppeja hakee, töihin on pakko koittaa raahautua.