Tuomion sormi osoitti minuun. Tiesin ettei se ollut erehtynyt, sillä itsehän tämän olen aiheuttanut. En osaa avata suutani, en puolustaa itseäni, vaikka pääni sisällä äänet huutavat vastalauseita jyrisevällä voimalla. Osa sanoista on oikeutettuja, mutta en saa itseäni puhumaan. En uskalla enää luottaa yhteenkään noista oudoista, pääni sisällä kaikuvista äänistä. Liian kauan olen kuunnellut noita ääniä, liian sokeasti olen totellut niiden käskyjä ja liian ilkeästi olen sähähtänyt kavereilleni, jotka ovat yrittäneet auttaa: "You are just jealous, cause the voices are talking to me!"