Palaan siihen päivään. Voin nähdä kaiken selvästi edessäni, sillä mikään ei ole minulta unohtunut. Voin nähdä sen viheliäisen kallion, kuvitella elottomat kasvosi ja muistaa fyysisen tuskan, joka riehui sisälläni.
Se on se kallio päiväkodin lähellä, sää on mitäänsanomattoman harmaa ja pilvinen. Ei sada, eikä aurinkoa näy. Sinulla on farkut, ne ainoat joita koskaan käytät. Ja musta takkisi, jonka aina heitit päällesi kun lähdimme ulos. Taas se on auki, ja alta näkyy puhdas, musta t-paita. Kaulassasi välkkyy kultainen risti.
Makaat jalkakäytävällä, pää luonnottomassa asennossa, kasvot asfalttia vasten. Annan itseni kaatua vierellesi, ensimmäisten kyynelten polttaessa poskillani. Hyvin, hyvin hellästi käännän päätäsi, jotta voisin nähdä kasvosi. Kasvoillasi ei näy mitään tunnetta. Ei surua, ei helpotusta, ei kipua, ei mitään. Painan silmäsi kiinni, sillä en kestä katsoa mitään näkömättömien silmiesi kohdistamatonta katsetta. Kuolleiden kasvojesi näkeminen murtaa viimeisetkin itsehillintäni muurit.
Epätoivoinen huuto kaikuu kallioiden seinämistä uudelleen ja uudelleen hitaasti vaimeten, samalla kun kyyneleet nuolevat poskiani. Päästän tuskan sisälläni repimään minua kappaleiksi, sillä en jaksa enkä halua enää estää sitä. Vedän sinut lähelleni ja puristan lujasti itseäni vasten, kuin yrittäen siten estää sinua jättämästä minua yksin, mutta olet tehnyt sen jo.
Ihmisiä on kerääntynyt ympärillemme. Aikuisia järkyttyneet ilmeet kasvoillaan. Ystävällinen nainen yrittämässä puhua minulle, turhaan, en kuule häntä. Poliisit sulkemassa meitä keltaisen nauhan muodostamaan piiriin.
Tänä iltana muistelen kaikkea sitä. Tänä iltana muistan kaiken yhtä selvästi, kuin eilisen. Kaikkein selkeimmin muistan tuskan, sillä se ei ole jättänyt minua rauhaan hetkeksikään, se ei ole laimentunut vaan päivien kuluessa se on vain muuttunut raastavammaksi ja huutavammaksi. En voi nukkua, en syödä, en keskittyä mihinkään muuhun. Kyyneleet valuvat taas poskillani kun muistelen sinua, hymyäsi, silmiäsi, sitä miten sait minut nauramaan. Taivas on synkkä ja itkee hiljaa kanssani. Astun aivan jyrkänteen reunalle ja katson kohtaa, jossa viimeisen kerran näin sinut. Kohtaa, josta minun piti poistua yksin, ilman sinua. Nyt, seisoessani tässä jyrkänteen reunalla, kaipaan enemmän kuin mitään muuta, sinun luoksesi.