Mä oon pahoillani kaikest rakas...
Mä sanon asioita aina väärin...
Mutt sun pitää silti muistaa että oot mulle se rakkain,
vaikka toimisinkin väärin.
Mutt tää mun pieni kieroutunu sydän rakastaa sua ja vain sua.
Se sykkii sulle enemmän kuin millekkään muulle.
Sun pitää muistaa että oot mulle se kaunein ja se ihminen joka pelasti mut siltä pimeydeltä jonne mut oli heitetty ja sidottu.
Mä vaan aina välillä unohdan sen, kuinka sä pelastit mut, ja sen takia olen vaikea.
Kaksi ihmistä on estänyt mun itsemurhan, mutta sä veit multa syyn niihin pois.
Musta tuli onnellinen sun vierellä.
Mä unohdin mitä kurjuus on.
Sä nostit mut korkeelle syvyyksistä.
Ja korkealla on hyvä olla.
Turvallista.
Ja mä oon parhaiten turvassa sun sylissä, nojaten sua vasten.
Mulla on viellä haavoja auki jotka on parantumassa, joten anna mulle aikaa.
Mä oon kiitollinen siitä ajasta minkä mä oon saanu kulkee sun kanssa.
Siinä sun vierellä.
Mun käsi sun kädessä.
Hymyillä sulle onnellisena ja kuunnella kaunista ääntäsi kun puhut.
Sun rakkaus on mun huumetta... Siihen jää koukkuun ja sitä haluaa vain lisää...