IRC-Galleria

Näyttävästi masennnus on palaamassa...

Kuinkahan monta ihmissuhdetta pääsen taas kaatamaan vittu...?

Nyt ne, jotka vihaa angstisia paskoja, voi katkasta muhun loputkin välit, sillä en tiiä miten angstipaska musta taas tulee...

Ett anteeks vaan niille joita häiritsee mun välillä oleva paha olo ja sen purku.

On kolme sanaa jotka muodostavan yhden lauseen. Ja haluisin kuulla sen sulta...
Anteeksi että olen hankala, ja enkä uskalla sanoa enään mtn suoraan, mutt ainakun sanon jollekkin jtn suoraa, mulle suututaan.
Olen vaativa tyhmä paska, tiedän. Tiedän että vihaat myös mun itsekriittistä puolta, mutt sanoisitko mulle jtn kaunista jos lopettaisin itsekritiikin?
Mä tiedän etten oo hyvä kertoo mitä tunnen ja oon pahoillani siitä. Aika harvoin mä syytäkään kerron jos itken. Haluisin vaan näyttää miten tärkee mulle oot... Mutten osaa...

Anteeksi kulta...

Oisin halunnu olla sulle jotain erikoista... Mutten ole...

Siis eilen otin huulilävistyksen vihdoin. Ei se edes sinällänsä sattunu, vähän nipisti(ja mulla on iha helvetin alhanen kipukynnys). Otin sen siellä kampin Flame Tattoo & Piercing liikkeessä. Hyvä asiakas palvelu ainakin oli c: Mutt kyll pelotti... Onneks lävistäjä ymmärs mun pelot ja anto aikaa, ett sain itseni koottua ennen neulaa ^^
Mutt jostain syystä mua ei inspaa kuukauden suutelu lakko...
Mutt ihmiset älkää pelätkö lävistyksen ottoa, sillä se on nopeesti ohi eikä mitenkään edes kivuliasta :3
No ei mulla ole edes korviksii, mutt nyt ainakin huulesta löytyy metallia x)
Sopiiko toi mulle?
Ja suski tuli mun henkiseks tueks ^w^
Kiitos @Ara-onna <3

Koska rakastan sua... <3

ps. anteeks että oon olemassa. ei musta oo muutaku haittaa kaikille...

emmä taidakkaan olla bi....

Sano kerran minua suloiseksi.
Sano kerran että kelpaan sulle näin.
Sano kerran että olen tärkeä sinulle.
Sano kerran ettei minun tarvitse laihtua.
Sano minulle että olen kaunis juuri sinulle.

Lopulta alan toivomaan että sanot noita minulle enemmän ja enemmän...

Vähitellen alan jopa uskomaan niihin, vaikkei ne olisikaan totta...

Olen nainen, mitä muuta odotitte minusta?

Tein ensimmäisen bloggauksen.

Tiiän että kiinnosti.

Haluuko joku lukiaks?

Huudan sua pimeydestä.
Et vastaa...
Et kuule mua...
Huudan uudestaan...
Ei tapahdu mitään...
Olen yksin.
Vajoan syvämmelle...
Yritän liikkua.
Jokin puristaa mua rinnasta...
Se on se sama tuska jonka on piilottanu kuukausiks...
Mitä järkeä tässä kaikessa on?
Aina välillä pääsen valoon...
Sun viereen.
Mutta ku lähet, putoan takaisin...
Mä yritän kätkee kaiken mun sisälle.
Ja välillä mulla ei oikeesti oo mitään.
Mutta sitten vain tipun.
Paljonko musta oikeesti on viellä jäljellä?
Mut on tapettu henkisesti niin monesti...
Mun kaulassa roikkuu mun ajatukset...
Ne on painavia ja vetää mua alaspäin.
Entä jos en enään kohta jaksa?
Muistoista on tullut köysi joka kuristaa mua.
Mä huudan sua...
Anelen sulta pelastusta...
Ehk mä pääsen viellä täysin valoon...
Vaikka nyt haluisin vain kadota...
Mä anelen sulta pelastusta...
Älä jätä mua yksin...
Mä en enään kestäis sitä.