Otsikossa olennaisimmat. Olo on vähän tosiaan kuin emeritus onkimadolla... Töitä ja töitä ja töitä, sitten vaihteen vuoksi töitä ja ettei kävis tylsäksi elo niin lisää töitä...
Allekirjoittanutta ei tule käsittää väärin. On oltava todella tyytyväinen, että työtä on. Koska muutenhan eläminen muuttuisi pian huomattavan hankalaksi projektiksi valuuttavarannon ehtyessä...
Lähinnä kaivelee tämän alan älyttömät ja jatkuvasti vaihtelevat työajat, jotka eristävät ihmisen melkoisen tehokkaasti muusta elämästä työn ja kotitöitten lisäksi... No, itsepähän tänne on hinguttu joten se siitä... Vaikka joskus iltaisin tuleekin mieleen, että hakiessani lähihoitajakoulutukseen minua epäilemättä vaivasi akuutti miettimötulehdus... ;-)