tekis mieli jäädä istuu vaan kotiin, mutta mulla on sellanen olo ettei se ole oikei hyvä vaihtoehto...
hakekaa mut pois täältä!!
Oli sit taas niiiin perse-päivä, et joo...Likkis ontuu ja mulla on hirveä huoli mamman kultamuru-mussusta.
Mä tahtoisin nähdä ihmisiä, mä haluaisin päästä puhumaan ja vastaavasti myös kuuntelemaan muita.Oppisin taas tuntemaan ihmisiä paremmin.Olisi mukava vaan istua ja juoda kahvia (tai jtn muuta.HUOM!)katsoa ihmistä silmiin ja kuunnella.Nyt tuntuis siltä, et toisen ihmisen puhe olis parasta lääkettä tähän fiilikseen...Sais vaan uppoutua siihen, mitä toinen selittää ja keskittyä vaan siihen toiseen.
Tai sit vois mennä kävelemään jonkun kanssa.Vois olla ehkä ihan hiljaa ja kuunnella vaan toisen askelia.
ARGH!
Kyllähän tämä tästä.