IRC-Galleria

Jee jee, huomenna vapaa!
Olen taas miettinyt pääni puhki, enkä keksi vieläkään selitystä asialle, joka mua vaivaa.Töissäki meni iha perseelleen, ku vaan miettisin kaikkii juttui.
Mä tiedän, mitä mä haluan, mutta siihen ei yksin mun haluamiset riitä.Tangoon tarvitaan yleensä kaksi.
Miksi asiat tuntuvat taas niin vaikeilta?Yksinkertaisinkin juttu tuntuu nyt niin ongelmalliselta ja hankalalta, kun yksi tärkeä juttu tökkii.Pää tulee kipeeksi.
Mä taas herkistelen.Musta on tullu taas niin pirun herkkä kaikkia asioita kohtaan ja tunnen jutut tosi voimakkaasti.Ehkä siksi havaitsen ongelmatkin nyt niin helposti, tai sitten mä vaan reagoin pahasti yli.
Lämmin ja hyvä olo, mutta sydämessä tuntuu olevan raskas kivi, joka tuntuu inhottavalta.Se katoaa aina joskus.Se katoaa, kun mun on hyvä olla, kun ei ole yksinäistä.

"Tyttö oli romantikko, eikä tottunu maailmaan, hän tiesi, kuinka maailma jaksaa satuttaa."-Harhaluvitelma: erään ihmisen tarina.

"Rakastan sua, kai sä tiedät kultaseni, että unelmilla aina täytyy olla kasvot..?"-Harhakuvitelma: Unohdus satuttaa.
Olisinpa jonkun unelmien ruumiillistuma; se olisi hienoa.Silloin jopa munkin luonteeni nöyrtyisi toisen edessä.

Ah, rauhallisen raukea olo nyt.Tekisi mieli laulaa joku ällön imelä rakkauslaulu, mutta jätetään se toiseen kertaan.Taustalla soi Love storyn pianosoolo ja tippa meinaa väkisinkin tulla linssiin.*snif*.

Jos sinä olet minun,
minä olen sinun.
Edessäsi nöyrtyisin,
tähdet taivaalta eteesi kantaisin.
Jos sinä olet minun,
minä olen sinun.
Saisit minut kokonaan,
vain sinua rakastamaan.
Jos minä olen sinun,
sinä olet minun.

Ääääh, ei tänään onnistu^^
Ei aina voi onnistua.Hirveä tarve luoda jotain, mutta nyt tarvitsisin siihen myös toista ihmistä.Vain toisen läsnäolokin riittäisi...