IRC-Galleria

Joskus sitä tuntee itsensä aivan täydeks idiootiksi, niinku esim. nyt on sellainen olo, et vois vaan mennä ja ampua itsensä alas.Ei, ei mua oikestaan angstita, mut olo on vaan niin pirun tyhmä ettei missää oo mitään järkeä ja kaikki tuntuu olevan ihan sekaisin.Toisaalta se ei ole mitään uutta mun elämässä, että asiat tuntuu jotenkin hieman sekavilta.
Jännä juttu, miten viikko on taas heitelly mua mennen tullen.Maanantaina meni aika pilvissä, tiistaina olin hämmentynyt, keskiviikkona pettynyt ja väsynyt, torstaina halusin ampua itseni, perjantaina sekosin jo hiljalleen ja nyt lauantain ensimmäisenä tuntina mulla on sellainen tunne, että kaikki ei mee ihan niinku haluaisi.
Kattoin tossa jotain nyyhky-komediaa ja fiilikset vaihteli huvituksesta ahdistukseen ja naurusta kyyneliin.Teki vaan mieli huutaa "EI NÄIN!!".
Oikestaan tämän vuoden alusta asti on ehtinyt kertyä jo monen monta asiaa, jotka olisi tehnyt mieli sanoa, mutta sitten sanat on jäänyt vaan mieleen pyörimään ja kuristamaan kurkkua.Noh, niitä tulee sitten unissa huudettua ihan riittävästi.
Huoh, taas mä valvon.Ei vaan väsytä, vaikka uni tekisikin mulle ihmeitä...
Olisi tarve avautua.Soittaa ja kertoa asioita toiselle, mutta ei se käy, ei tänään eikä vielä huomennakaan.En usko, että kiinnostus riittää niin pitkälle.
Mä herätin torstaina ehkä vähän pahennusta linja-autoasemal, ku popittelin musaa ja heilusin ja hyppisin siellä.Mulla oli hyvä fiilis.Sellanen fiilis, et teki vaan mieli nauraa ja tanssia, rakastaa koko maailmaa ja laulaa Semmareiden Tainaa kaikille kauniille ihmisille.
Ai jai!Semmareiden Taina on niiiin kaunis, että mä tulen AINA hyvälle mielelle, kun kuulen sen soivan.Sitä on miellyttävä kuunnella.Mun korvat ainakin rakastaa kuunnella sitä ja mieli rauhoittuu, kun sitä fiilistelee.Tainaa tahtoo aina laulaa itsekkin.
Hetkellisesti tuli taas aurinkoinen olo ja se on aina yhtä mukavaa, sillä kaikesta huolimatta mä olen ihan perus positiivinen ihminen, joka hymyilee paljon ja kaikille.Nyt on ollu taas vaan vähän enemmän mietittävää ja se vakavoittaa mut aina hetkellisesti.
Rakastan Rakastan Rakastan..!Täytyy rakastaa, sillä niin kauan kun rakkautta riittää, ni mä jaksan uskoa tähän maailmaan.Lähi aikoina mulle on meinannut iskeä epäusko siihen, riittäkö ihmisten välinen rakkaus ja onko kellään mahdollisuuksia selvitä, mutta sitten olen huomannut, että kyllä ihmiset toisiaan rakastavat ja se on aina hyvä juttu, josta mäkin saan hyvää poitiivista energiaa ja voimaa katsella tätä maailmaa.
Nyt taas idioottimainen fiilis, kun avautui asiasta...Olen hölmö, ei kukaan yksin maailmaa pelasta.