IRC-Galleria

Heitän ulko-oven auki,
juoksen pois,
kauas pois,
enkä koskaan palaa.

Oksat pistelevät,
jalkojeni pohjista
tippuu punainen,
niin punainen veri.

Kaadun nokkosten keskelle,
huudan,
ne polttavat,
ansaitsen sen.

On tekoni syntinen,
täysin unohtumaton,
ansaitsen kivun,
poltteen,
veren jalkojeni pohjista.

Jonakin päivänä,
ehkä,
kadun tekoani,
pyydän anteeksi.

Nyt vain nautin,
nautin virheistäni,
polttavasta kivusta,
likaisuudesta,
vapaudestani.

Taistelin itseni sylistäsi,
joka hellyydellään
tukahdutti minut,
kahlitsi sieluni.

Olit hyvä,
niin saatanan hyvä
ja minä,
minä vihasin sitä,
todella vihasin.

En kuule enää
huutoasi perässäni,
kuulen vain itkusi,
joka soi korvissani,
kuin vapauden kello.