Viikon olen tehnyt en-yhtään-mitään ja nyt en enää jaksaisi. Tahtoisin ampua vaikka lokkeja tjtn... Kunhan vain saisin jotain tekemistä !!
Tälle systeemille ei näy loppua eikä merkkiä paremmasta ole, pikemminkin merkit vittaavat huonompaan suuntaan ja säären murtumaan, joka ei olisi ollenkaan kiva asia, joten toivokaamme, että suloinen sääreni on ehjä.
Eilen oli piristävä päivä :) Hepat laitettii eilen laitumelle ja heillä oli erittäin hauskaa. Tosin he eivät järjestäneet mitään hirmuista rodeo-showta, joka sinäänsä oli pienoine pettymys.
Olitiin eilen rakkaan kans hiukan liikentees. Oli taas niin ihanaa, et ei sitä varmaan voi edes sanoin kuvata. On se vaan niin ihmeellistä, kun yht' äkkiä pääsee eroon kaikista murheista jne. ja voi vaan olla toisen kanssa, joko ihan hiljaa tai sitten puhua paskaa, ellei sitten laula ihan täyttä kaikkia mukavia biisejä, niin kuin me teimme :D
Kyllä, myönnän.. Olemme hieman erillaine pari joka suhteessa, mutta pyrimme kovasti siihen, että edes julkisesti vaikuttaisimme jotenkin normaaleilta. Tosin mä vähän luulen, että osa porukasta jo tietää, että meitä ei voi sanoa normaaleiksi, ellei tahdo valehdella pahasti.
Tänään ollaan taivallettu 4 kk yhdessä ja on ollut jokseenkin mielenkiintoista. Helpoksi en tätä voi kutsua, sillä silloin huijaisin todella paljon.
Perheen rakentaminen on haastavaa. Varsinkin silloin, kun yksi peruskivistä on "ulkopuolinen", aivan niin kuin kultani on. Hän on kuitenkin tietoinen asioista ja haasteista, joita tämä suhde tuo tullessaan. Me molemmat tiedämme, että huomenna on uusi päivä ja se voi muuttaa kaiken. Tiedämme, että elämä ei aina ole reilua ja joskus ei rusinat mee tasan. Uskomme kuitenkin siihen, että yhdessä saamme asiat kuntoon.
Ihme kyllä, että minä olen se, joka kyseenalaistaa kaikki asiat, lupaukset, muutokset ja suunitelmat. Minä olen se jossitteleva osapuoli, joka pistää kapuloita rattaisiin ja eniten pohtii, onka huomenna kaikki sittenkään hyvin. Ehkä tämä on sitä "virhieistä oppimista"..
Kantapään kautta sain joskus oppia, mitä on kun sokeasti luottaa toisen luomiin vaaleanpunaisiin pilvilinnoihin ja lupauksiin, jotka kuitenkaan eivät pidä. Pahinta kaikessa on kuitenkin siitä seurannut katkeruus ja pelko. Ne johtavat varovaisuuteen, mutta myös sairaaseen haluun tehdä asiat paremmin ja niin että tällä kertaa jok' ikinen lanka on omassa kädessä. Jotkut kutsuvat tätä perfektionismiksi, mutta itse en välttämättä allekirjoita sitä.
Se siitä muistelemisesta..
Eilen oli rakkauden synttärit ja sitä siis eilisellä "paolla" juhlimme. Tänään haluaisin olla hymyilemässä suloisesti hänen sukulaisilleen, mutta se ei ilmeisesti onnistu. Pahoittelen.
Tylsistyy-->