IRC-Galleria

Sain eilen kuulla mahtavan juorun. Parasta koko hommassa oli se, että juoru kertoi minusta. Se, joka juoruun uskoo on muuten melko pimeä ihminen. Tai noh, mikä tahansa lienee nykyään mahdollista, sillä "terveitä" ihmisiä ei enää taida olla olemassa.
Minä koitin ratkoa, että miten kummassa minusta edes on saatu aikaiseksi sellainen väite ja miten kummassa joku on saanut kerrottua sen niin uskottavasti, että homma on yleensä edes levinnyt. Kertoja on ollut taitava, pisteet hänelle.
Hommassa oli myös pienehköä puukotuksen makua. Jos veitsi olisi yksin minun selkääni napsahtanut, niin se olisi ollut vielä OK, mutta koska juttuun liittyi myös toinen osapuoli, joka asiasta joutui stressiä ottamaan, niin siinä kohtaa homma meni minun mittapuussani HIEMAN yli.
Homman etu on se, että koko jutun saa selvitettyä juuriaan myöden, mutta se vaatii meikäläiseltä hieman pidempää pinnaa, joten luulen, että on parempi antaa pölyn laskeutua.
Surullista oli, että ihminen, joka minulle asiasta kertoi on minulle tärkeä ja erittäin rakas ystävä ja hänen pitäisi tuntea minut niin hyvin, ettei hän IKINÄ uskoisi moista, mutta toisin taisi käydä. Minusta vaikutti siltä, että hän oli niellyt jutun liiankin hyvin.
Kumosin hänen esittämänsä väitteen aivan täysin, mutta kysyin kuitenkin: Kellä täällä enää puhtaat jauhot pussissa olisi?