"Noh, ensin mä marssisin sen luo, vetäisin sitä turpaan, jonka jälkeen pussaisin sitä ihan hirveesti ja sanoisin, että rakastan sitä ja sitten vielä nussisin aivoni pihalle.. Sitten mä vaan katoaisin sanaakaan sanomatta ja taakseni katsomatta."
Ah, miten enjaksa olla mitenkään mukava.. Aivan just ihan vitun sama! Mun kädet on ilmassa ja mä annan muiden tehdä just niin kun ne ite halaa, vaikka olisin aivan täysin tyystin toista mieltä. Jossakin kohtaa mä taisin taaskin luvata "kunhan sulla on hyvä olla" ja edelleen aion pysyä sanojeni takana. Itsekkyys on rumaa, niin mulle opetettiin, mutta mun mielestä on tämäkin aika karua. Mihin tästä voi valittaa? Saako tähän jostakin korvauksia kivusta ja särystä? Entäpä painajaiset sitten?!
Nyt kiukkua, mutta jossakin kohtaa poimin taas jäänteeni jostakin maan uumenista ja alan kokoamaan systeemiä uudestaan kasaan. Tällä kertaa en kaipaa apua enkä tukea.