IRC-Galleria

Se taisi alkaa siitä kun me kirmattiin tammikuun alussa lumihangessa paljain jaloin pitkin pihaa. Mun jalat ainakin jäätyi, siitä yhdestä pölhöstä mä en tiedä. Siinä me sit lämmiteltiin tovi jos toinenkin varpaitamme suihkun alla ja naurettiin vedet silmissä. Mä olin sanonut ettei se uskaltais ja se kehtasi väittää, et mulla ei ole pokkaa tulla perässä. No, sit me mentiin molemmat.
Jo ulkona mä olisin halunnut pussata sitä, mutta en uskaltanut. Olis sekin ollu näky.. Yks hujoppi ja toinen tämmönen persjalkanen, keskellä talvea lumessa paljain jaloin pussailemassa lumisateessa. Ehkä se ois ollu jopa romanttista.
Kun jalat oli sulateltu me makoiltiin sen sängyllä. 80 cm:n levyiseen sänkyyn ei oikein tahtonut mahtua, mutta kun tarpeeksi liki painautui, niin hyvin siihenkin sopi. Nauru vaihtui itkuksi kun se kyseli multa asioita, mihin en olisi halunnut vastata, mutta jokin mussa oli sitä mieltä, että nyt ois parempi puhua, koska kukaan muu ei välttämättä kuuntele.. Ketään muuta ei välttämättä kiinnosta niin aidosti kuin sitä. Mä en tiedä, oliko sen tarkoitus vaan lohduttaa, vai mitä, mutta oli motiivi mikä tahansa, ni ei se suudelma mua tietenkään ihan hirveesti haitannut.
Jäätiin sylikkäin makoilemaan ja katselemaan leffaa sen ja sen kämppiksen huoneeseen. Se leperteli mulle ja mä leikin pikkuista prinsessaa, joka tasan haluaa KAIKEN. Aamulla mä heräsin siitä.. Sen vierestä. Olin nukkunut paremmin kuin aikoihin.
Seurava päivä oli yhtä kysymysten tulvaa ja tenttiä. Kaikki halusivat tietää, mitä oli meneillään. Mä vaikenin ja hymyilin vain nätisti. Illalla kun oltiin melkein kaikki samassa tilassa, alkoi taas joku kysellä meistä. "No, ootteko te yhdessä?!" Mä nappasin poikaa kädestä kiinni ja vetäydyin ihan sen viereen.."Arvaa..?" Sen pojan kasvoilla oli hämmentynyt ilme. Myöhemmin se selitti, ettei kukaan ollut aiemmin noin julkisesti osoittanut tunteitaan. Katselin sitä huulet pyöreänä. Miksei? Noin loistava tyyppi.. Taisin olla myyty.