Havaitsin muistavani paljon asioita. Nyt mun suhtautuminen mun muistiin on ristiriitainen. Haluaisin painaa delete-nappulaa ja unohtaa vaikka kaiken ja sitten rakentaa asioita uudestaan. Parasta kuitenkin olisi, jos saisin putsattua pöydän ja voisin jatkaa virheistäni oppineena ilman, että jonkinmoinen katkera kalkki hiertää vielä parantumattomissa haavoissa. Vai olisiko kaikkeen ratkaisu se, että tuntisin edes vähän vähemmän? Etten enää tekisi asioita niin sydämellä? Ei, se ei enää olisi minua. Satanen lasissa ja matka jatkuu kohti uusia seikkailuja. Just näin.