Oh hoh.. Ihmiset on lähdössä Tampereelle hurvittelemaan. Minä jään kotiin ja varmaan runoilen yön. Ei huono.. Ois paljon kaikkea kirjoitettavaa, mutta kun en osaa muotoilla sitä mitenkään ulos itsestäni. Noh, eiköhän tämäkin ongelma kohtaa ratkaisunsa jossakin kohdassa.
Minä luulin totuudeksi satuja,
joita sinä minulle kerroit kun olin pieni.
Minä uskoin valheitasi todeksi
vielä silloinkin kun olin isompi.
Monta vuotta hukkaan heitin maailmassa,
johon minä en kuulunut,
olin kadoksissa.
Työnnä minut pois,
en tänne kuulu enää,
haluan irroittaa.
Tahdon nähdä enemmän,
sen maailman,
jolta minua suojelit.
Luotin sinuun kuin vajaamielinen,
en halunnut itseäni kadottaa,
sillä uskoin etten ilman sinua
pärjää kuitenkaan
ja vasta nyt kaiken jälkeen
palaset yhteen loksahtaa.