IRC-Galleria

Linja-autoaseman edessä, puisella penkillä, istuu nuori nainen.Vielä ei taida olla väärin jos häntä kutsuu tytöksi.Tytöllä on kauniit kasvot, joissa on enkelin piirteet.Kun häntä katsoo tarkemmin voi silmäkulmista nähdä kuluneet päivät, eletyt elämät.Nuori nainen on nähnyt enemmän kuin olisi ollut tarvis, hän oli elänyt säästämättä itseään, mutta oli osannut vaatia myös muilta.Hänen hennoissa luisissa sormissaan vapisee palava savuke.Hänellä on kuin lapsen kädet, pinet ja hauraat, pehmeän näkökiset, niin että niistä tekisi mieli ottaa kiinni.Tyttö naurahtaa, kun pieni poika juosten ryntää linnun kimppuun ja lintu lentää pois.Poika jää hämmentyneenä katsomaan linnun perään.Aivan kuin lintukin, oli tyttökin ennen lentänyt pois, paennut kiinni ottajaa, mutta nyt hän istui vain paikallaa, kuin olisi juurtunut katse tiukasti edessä, jossa keski-ikäinen mies hoiperteli vailla määränpäätä.Niinkuin mieskin, oli tyttöki hoiperrellut ees ja taas vailla paikkaa, minne mennä.Mies rysähtää kauemmas penkille ja tyttö miltei hätkähtää, katsoo alas ja pudistaa hiljaa päätään."Sillä on ongelma", tyttö ajattelee ja hänen tekisi mieli auttaa, mutta jää istumaan alas.Ei, tänään hän ei auta sitä miestä.Tytöllä on tunne, joka kertoo, että muualla häntä tarvitaan enemmän.Tyttö nousee ylös ja värähtää, hänen on tullut kylmä.Kerran vielä hän luo ympärilleen rauhallisen katseen ja tutkii ympäristönsä, sitten hän ottaa ensimmäisen askelen kohti uutta paikkaa, lähtee pois, mutta tällä kertaa hän ei pakene, ei hoipertele vailla määränpäätä.Nyt hän tietää, minne on menossa.

Voi hemmetti sentää, et osaa olla taas ankee aamu!Pia pitäs lähtee ja olen niin mörön näköinen, et lapsetki taatusti pelästyy:DToisaalta ei se haittaa, sillä mä en kyl jaksasis tänään sellasia kattoakaan, en ainakaan vieraiden muksuja.
Töihin pitäis mennä joo, mut nyt on veto vähä pois.Pitäis karata joku viikonloppu jonnekki nukkumaan ja huilaamaan oikee kunnol ja sit olla ma ja ti vapaal, ni sit mussaki vois olla jtn elämää.
Annika on taas niin pirtee, että piu vaan:D

Rento viikonloppu:)<3
Eilen oli mukavaa.Kiitos kaunis siitä.Tykkäsin suuresti.
Tänää oltii porukoiden kans leffas ja syömäs, oli erittäin mukavaa sekin:)

Jostain syystä mulla on tänään ollu lauantai ja sitte olen iha "håh?!", ku ihmiset kysyy, et mitä lauantain, mut ei voi mitää.Hieman ehkä väsyttää taas ja meinasin kävellä hyllyjä ja ihmisiä päin tänään maskun tarjoustalossa, että anteeksi kauheesti jos aiheutin hämmennystä, mut en ollu iha iskus.
Huomenna on kuitenki päivä uus ja ihan oikeesti lauantai, joten toivotaan huomisesta parempaa päivää.
Vois mennä nukkuu, mut nyt on sellainen halipula-ota-minut-viereen-nukkumaan-fiilis, joten unta on turha odottaa ennen ku se tulee ja iskee tajuntaan valurautapannulla.

tekis mieli jäädä istuu vaan kotiin, mutta mulla on sellanen olo ettei se ole oikei hyvä vaihtoehto...
hakekaa mut pois täältä!!
Oli sit taas niiiin perse-päivä, et joo...Likkis ontuu ja mulla on hirveä huoli mamman kultamuru-mussusta.
Mä tahtoisin nähdä ihmisiä, mä haluaisin päästä puhumaan ja vastaavasti myös kuuntelemaan muita.Oppisin taas tuntemaan ihmisiä paremmin.Olisi mukava vaan istua ja juoda kahvia (tai jtn muuta.HUOM!)katsoa ihmistä silmiin ja kuunnella.Nyt tuntuis siltä, et toisen ihmisen puhe olis parasta lääkettä tähän fiilikseen...Sais vaan uppoutua siihen, mitä toinen selittää ja keskittyä vaan siihen toiseen.
Tai sit vois mennä kävelemään jonkun kanssa.Vois olla ehkä ihan hiljaa ja kuunnella vaan toisen askelia.
ARGH!
Kyllähän tämä tästä.

Näin ihan järkkyjä unia ja sit tietty heräilin koko ajan ja nyt sitte väsyttää vietävästi.Menkää joku mun puolesta töihin :D

Miten pienestä voikaan päivä mennä pilalle?Noh, nyt voin syyttää vain itseäni.
Kai mun pitäs lähtee töihin, et pääsis joskus takas kotiokki...

Viikonloppu oli taas je menikin jo...Sillon pitäisi nukkua ja kerätä voimia työviikkoa varten, mutta mä olen viettänyt yöt lähinnä tuijottamalla kattoa ja miettimällä asioita ja ihmisiä.viikonlopun aikana mielessä on käynyt monen monta ihmistä.
Maailman paino tuntui taas niin kovin raskaana harteilla eikä uni maistunut...Pitäisi oppia olla ajattelematta mitään, tai olla ottamatta stressiä asioista.Tällä hetkellä mulle on tärkeintä, että kaikki voivat hyvin ja ovat onnellisia, mutta jälleen tajusin tekeväni muut onnelliseksi omalla kustannuksellani.
Tekisi mieli kirota ja pärrätä.Ensin mesoaisin itselleni, että miten helvetissä ihminen voi olla tämmönen ja sitten niille, jotka käyttävät tämmösiä ihmisiä hyväksi.
Viime kuukausina tapahtui niin paljon hyvää, mutta se vaati monien arpien avausta ja syvälle sisimpään katsomista.Joku oli mulle mukava ja mä halusin niiiin kipeästi olla mukava takaisin, että viimeiseksi tajusin olevani umpikujassa ja minun piti päästää se toinen menemään, sillä se pyysi niin.
Nyt vasta ehkä tajuan, että oikeasti välittävä ihminen olisi etsinyt yhdessä reitin ulos ja pyytänyt päästä pois vasta sitten, mutta minkäs teet kun olet niin saatanan sinisilmäinen ja tahdot uskoa ihmisistä vaan hyvää.
Nyt alko taas tuntua siltä, että pää kolisee tiiliseinään urakalla, joten ehkä on aika lopettaa ja mennä töihin ja koittaa olla ajattelematta mitään.
Ajattelen liikaa ja se vaikeuttaa elämääni.
Tykkäilkää ihmiset toisistanne enemmän ja keskittykää vähemmän niihin ei-niin-kivoihin-puoliin:)

Eile taas jäätävä päivä töissä ja kiirekki tuli..Viimeset 2 tuntia saa painaa niin eläimellistä tahtia, et piuh!Hommat tuli kuitenki tehtyä ja fiilis oli korkealla kun päivä vihdoin päättyi.Oikestaa kävin törkeesti ylikierroksilla, mut mulle vaan naureskeltii töissä...
Luojan kiitos, mä vältin linja-autoasema helvetin tänään ja hyppäsin bussiin raisiosta, mutta ei sekään ihan niin kivaa ollut...Pysäkillä seisoskellessani pysäkille tuli nuori suloinen pari, jotka selkeästi olivat täysin in love.Noh, mikäs siinä sitten, syöhän se hiukan mieltä, mutta siinä kohtaa, kun itse palelee, ensin hiottuaan töissä, on sangen kyrsivää katsoa, miten poika lämmittää tyttöä, joka hytisee ja palelee.Siinä tulee itselle vielä kylmempi!Sitten kun viellä miettii, että itse on töiden jälkeen siinä kunnossa, että kukaan tuskin koskisi edes pitkällä tikulla, ovat vitutuskäyrät melkoisen korkealla.
Jees, takaisin töihin....

Huome taas töihi jees...