IRC-Galleria

Minä luulin, että kuumat nuoret mieslekurit olis joku urbaanilegenda, mut hei! Mä olin niin väärässä, enkä ole siitä lainkaan pahoillani. Ainaki niitä on 2!
Samalle osastolle oli myös siunaantunut kaksi erittän suloista hoitsua, joista toinen oli erittäinkin kaunis. Oli ilo makoilla tokkurassa heidän tarkkailussaan. Tai kuka tarkkaili ja ketä? ;)

Kaikki on jotenkin vaikeaa,
kun en sinua saa rakastaa.
Olen hämmentynyt tyttö,
joka ei ymmärrä,
miksi ei kelpaa,
miksi et voi takaisin rakastaa.

Istun vaan hiljaa paikoillan,
enkä saa mihinkään tuntumaa.
Ainut, mistä haluaisin ottaa kiinni
on sun käsi,
haluisin siitä hiljaa puristaa.

Mahdatko tuntea,
siellä jossain,
miten kovaa sua kaipaan,
kuinka lujaa mä haluisin sua halaa.

Nyt vaan joudun odottaa
ja pelkää,
ettet koskaan palaa,
en enää koskaan pääse
sun reppuselkään.

Muistan edelleen,
ekan hetken
kun käännyit
ja katsoit,
sen hetken takia
hymyilen yhä uudestaan.


HUOH... Voisinko enempää olla läpinäkyvä?!

Helvetin huonoa huumoria :D

"Miten joku noin pieni ja suloinen voi olla noin kylmä ja kostonhimoinen? Olet myös toisinaan melko vittumainen.."
Ha ha! Niinpä, miten kummassa. Ehkä juuri siitä syystä, että on pieni ja suloinen. Enkä nyt suoranaisesti sano olevani kylmä ämmä tai mitenkään tyly. No okei, välillä ja ihan hiukan, mutta suurimmaksi osaksi vain ja ainoastaan olen rehellinen ja totuus sattuu.
Totuus sattuu usein ja lujaa ja joskus se tulee ihan yllätyksenä nurkan takaa ja tyrmää kerta laakista kurkipotkulla, mutta minkäs sille voi. Allekirjoittanutkin tietää, miltä tuntuu kun yht' äkkiä kumahtaa -ja lujaa.
Ei se ole niin vakavaa ja yleensä siitä toipuu ja homma muuttuu paremmaksi, sillä yleensä siitä ottaa opikseen ja jossei ota voi suoraan valmistautua seuraavaan otteluun. Sehän sitten onkin jo jokaisen aivan oma valinta. Kyse on kai myös siitä, osaako nostaa leuan uudestaa pystyyn iskun jälkeen.
Homma riippuu aika pitkälti myös siitä, miten lujaa on uskonut siihen, mikä ei kuitenkaan ollut totta. Joskus voi käydä myös niin, ettei ihmistä saa hereille, vaikka miten ravistelisi. Nyt voi takertua myös siihen seikkaat, että kaikki on niin kovin suhteellista.
Ei ole vedetty mitään selkeitä rajoja. On lakeja ja sääntöjä, mutta poikkeuksetta niistäkin löytyy porsaanreikiä ja yleensä kaikki on sovellettavissa.

Mä toivon, että osaisin kertoa, miten kova ikävä mulla on, mutta yrityksistä huolimatta sanat tuntuvat aina liian pieniltä ja yksikään biisi ei riipaise riittävästi, jotta voisin sitä käyttää.
Asia on kai pakko ilmaista yksinkertaisesti.. Mulla on I-K-Ä-V-Ä!! Uniklubin Näiden tähtien alla on ehkä osuvin biisi, tai siitä ainakin tulee parhaimmat muistot mieleen.
Tympivää.. Olo ei ole muutenkaan mitenkään ihastuttava ja sitten viellä pyörii kaikkia ajatuksia ja muistoja päässä niin paljon, että toivoisin niillä olevan jonkinmoiset liikennesäännöt. Kuten aina, mä kyllä pärjään ja osittain toki myös nautin tilanteesta.
Sitten kun olen kunnossa ajattelin lähteä hieman juhlimaan.. Olis kiva päästä taas vähän tanssimaan.

Kaipaan laulamaan.. Esiintymään..<3
Bändi ois kiva.. Joku joukko pöhköjä äijiä vois ottaa mut solistiksi :)

I'm nothing special, in fact I'm a bit of a bore
If I tell a joke, you've probably heard it before
But I have a talent, a wonderful thing 'Cause everyone listens when I start to sing
I'm so grateful and proud
All I want is to sing it out loud

So I say
Thank you for the music, the songs I'm singing
Thanks for all the joy they're bringing
Who can live without it, I ask in all honesty
What would life be?
Without a song or a dance what are we?
So I say thank you for the music
For giving it to me

Mother says I was a dancer before I could walk
She says I began to sing long before I could talk
And I've often wondered, how did it all start?
Who found out that nothing can capture a heart
Like a melody can?
Well, whoever it was, I'm a fan

So I say
Thank you for the music, the songs I'm singing
Thanks for all the joy they're bringing
Who can live without it, I ask in all honesty
What would life be?
Without a song or a dance what are we?
So I say thank you for the music
For giving it to me

I've been so lucky, I am the girl with golden hair
I wanna sing it out to everybody
What a joy, what a life, what a chance!

So I say
Thank you for the music, the songs I'm singing
Thanks for all the joy they're bringing
Who can live without it, I ask in all honesty
What would life be?
Without a song or a dance what are we?
So I say thank you for the music
For giving it to me

Viisaita sanoja, jotka saa kaikkeen järjettömyyteen edes jotain järkeä..
Sain hieman lisää aikaa, mutta viimeistään viikon päästä ollaan jännässä tilanteessa, jota en oikeastaan edes jännitä, sillä jos jokin kusee, niin kaikki on jo hoidettu.
Nyt vaan nautin kaikesta, mistä nyt ikinä voikaan nauttia kun on melkein sidottu sohvaan tai sänkyyn :D

Sä sanot, että mun pitäis olla ylpee ja mä ihmettelen, että miksi?

Kuuntelinpa Sonatan Miseryn.. Äh, tulipa omat asiat mieleen ja nyt kiroan kun en tätä asiaa osaa käsitellä niin objektiivisesti, ku muita asioita.
Tulee mieleen useat kymmenet, ellei lähes sadat valvotut yöt ja yksi hemmetin turha haave, jonka toteutuminen on yhtä mahdollinen ku rauha tässä maailmassa mun elämän aikana. Suomeksi: Never ever happens!
Maailmassa on ollut, ja toivottavasti tuleekin olemaan, yksi ainoa henkilö, jonka vuoksi mä olen tehnyt täysin hulluja asioita ja täysin mitättömiä pikku-juttuja, jotka ei koskaan ole merkinnyt mitään. Yleensä pyrin käyttämään aina järkeä, mutta tällä henkilöllä ja mun järjen käytöllä ei kuuna kullan valkeana ole ollut mitään tekoa toistensa kanssa ja mitä enemmän aikaa kuluu ja asioita tapahtuu, sitä vähemmän järki päätä pakottaa kun tapaan tämän ihmisen.. Joskus kuluu vain päiviä, toisinaan viikkoja, useimmiten kuukausia, mutta nyttemmin myös vuosia..
Aina olen yhtä sinisilmäinen ja erittäin naivi. Uskon, että asiat kyllä järjestyvät ja kaikki kääntyy hyväksi. Totuus kuitenkin on se, että ainut hyvä ja todellinen asia on se hetki, missä juuri silloin olen hänen kanssaan. Milloinkaan ei tule mitään enempää ja toisaalta kaikki voi myös kadota.
Vuosien vieriessä on vaatinut voimia jatkaa aina eteen päin. Kerta toisensa jälkeen se on ollut vaikeampaa ja unohtaminen onkin osoittautunut täysin mahdottomaksi. Silti jotenkin kummallisesti hommat ovat alkaneet aina rullaamaan, niin ku nytkin, sillä kaikki on mahtavasti. Mutta vaikka asiat olisivat miten mahtavasti tahansa olisin todennäköisesti valmis romuttamaan kaiken jopa pienen hetken takia, jos se sitä vaatisi.
Romantikot huokailevat, että tätä se todellinen rakkaus on. Joo, olen kuullut juttua, että se on epäreilua ja sattuu, enkä siksi ikinä koskaan milloinkaan olisikaan halunnut rakastua "oikeesti". Nyt kuitenkin olen ollut jo useamman tovin korviani myöden kusessa ja tämä alkaa riittää, kiitos.
Mitä ihminen tekee täysin turhalla rakkaudella, joka ilmeisemmin on aivan täysin yksipuolista, mikäli vanhat merkit edelleen ovat oikeassa..? Hemmetti vieköön..
Onhan vika tietysti minussakin. Asian voisi ehkä jopa selvittää puhumalla, mutta sitten hyppää mulle pupu pöksyihin. En halua.. Eniten ehkä siksi, että siinä on mahdollisuus koko unelman tuhoutumiseen, jolloin tosin pääsisi koko turhanpäiväisestä hömpötyksestä eroon. Ehkä parempi näin. Jos tästä haaveesta pidän kiinni on siinä tavoiteltavaa koko elämäksi.
Jos neuvoisin jotakuta samanlaisessa tilanteessa käskisin hänen etsiä sen kaksilahkeisen käsiinsä ja pamauttaa julmasti faktat pöytään ja that's it. Itse vain nauran itselleni ja jatkan uskomista unelmiini. Ei kai sekään väärin ole.
Ehkäpä vielä joskus tämä henkilö osoittaa minulle, että en ole vatvonut näitä asioita turhaan. Kaikella on kai jokin tarkoitus ja kai tästäkin kaikesta joskus jotain hyvää kehittyy.

Ihmiset on toisinaan ihan pölöjä ja piristävät mukavasti. Varsinkin jos on kipeä ja siinä mielentilassa, että paskin huumori on ehdottomasti parasta.
On ollu tavallaan kiva, kun on voinu vaan maata sohvalla. Toisaalta sattuu niin paljon, et välillä pelkkä oleilukin on tuskallista. On ollut aikaa vaan miettiä asioita ja tukehtua tyytyväisyyteen. Samalla olen asettanut uusia tavoitteita, joita lähden tavoittelemaan täydellisyys mielessäni. Kyllä, joskus olen perfektionisti.
Kerran olin suhteessa, jossa minulle kerrottiin ettei mihinkään saa koskaan tyytyä. Ajatus alkoi kyteä päässä ja valitettavasti myös siinä määrin paljon, että silloinen suhde loppui. Ei se mitään, sillä se taisi olla alusta asti väärin. Ei siis missään nimessä virhe, vaan puhtaasti väärin.
Nyt olen alkanut pohtia, mikä on tervettä tavoittelua ja milloin ihan oikeasti olisi vaan fiksumpi "tyytyä" johonkin. Vai onko koko homman ydin siinä, että pitää tarkasti tietää kohteet, joita tavoittelee. Entä jos koko systeemi kääntyy itseään vastaan ja sen seurauksena onkin ikuisesti tyytymätön ja sen vuoksi onneton?
Tämä keskustelu jäi aikanaan kesken ja asiaa pohdittuani, olisin halunnut lisää vastauksia ja varmuuden siitä, ettei asian minulle "opettanut" ihminen itse ole ihan täysin hakusessa filosofiansa suhteen. Tai koskas kukaan meistä olisi oikeassa ollutkaan?
Jos ei ole olemassa yhtä ainutta oikeaa, ei ideaalista täydellisyyttä, niin miten kukaan ikinä on voinut sanella, mikä on edes normaalia? Virheethän tunnetusti on helpompi löytää ja osoittaa, ja niihin ihmiset mieluusti takertuvat, sillä ainostaan virheillä tuntuu olevan väliä ja painoa.
Täydellisyyteen pyrkivät- ja kaikkeen tyytymättömät ihmiset taitavat löytää helpoiten virheet ja jos niitä ei löydy, niin niitä kyllä luodaan vaikka sitten omallakin kustannuksella, kunhan jossain on jokin vika, ettei vain tulisi sellainen olo, että kaikki on liian hyvin.