IRC-Galleria

Rakkaat hyvät ystävät: piristäkää mua! Alan hiljalleen kyllästyä kotona nyhjäämiseen ja jo pelkästään mehukkaat juorut pelastaisi päivän.
Sarille taas kerran paljon pisteitä, sillä hän pelasti päiväni eilen ja antoi mulle jotain kivaa odotettavaa. Meistä tulee paras sisustu-tiimi ikinä:)
Sängyssä maatessani olen toiminut parisuhdeterapeuttina, sekä hieman myös parittajana, joka on ollut erittäin miellyttävää, sillä en ole niinä hetkinä muistanut vajota synkkyyteen ja olen keskittynyt muiden elämän pelastamiseen. Olen siis melkein sankari.
Nyt taas sain rehattua perseeni tähän koneelle ja mitä muuta tekisinkään, kuin kirjottaisin IRC-gallerian päiväkirjaan jotain jonnin joutavaa paskaa ja vaan siksi, koska minulla on äärettömän tylsää enkä jaksa tehdä mitään järkevääkään.
Muistelinpa tässä erästä laivareissuja, joka sit oli muuten romanttisin ikinä. Mä en voi varmaan koskaan unohtaa syksyistä saaristoa sillä hetkellä kun aurinko laski. Oli muuten kauneinta ikinä. Varsinkin kun vietin sen hetken mukavassa seurassa.. Oli siinä samalla pakko laulaa hiukan Celine Dionia ja biisiähän ei varmaa tarvitse kauaa arvuutella kun kerran laivalla oltiin. Homma meni just niinku elokuvissa, mutta autokannelle en kuitenkaan lähtenyt, eikä miekkonen osoittanut omaavansa lahjoja piirtämisen suhteen, joten musta ei alastonkuvaakaan ole. Jos olisi, voisin sen toki näin kaiken jälkeen lähettää entiselle poikaystävälle, ihan vaan muuten, sillä sitten se sivuaisi taas hieman enemmän leffan juonta. Emmekä siis tosiaan olleet laivan keulassa, vaan perässä, mutta ei se mitään, sieltä se Jackin ja Rosenkin tarina alkoi. Luojan kiitos tämä minunJackini ei jäätynyt kuoliaaksi, vaan jatkoi matkaansa kotiin.
Nyt sitten vaan mietin, että pitäisikö tämä kyseinen henkilö vielä tavata, vai jättää homma siihen. Olisin aivan valmis hänet tapaamaan muuten, mutta koska elämäni sivua toisinaan myös Sex and the Cityä, niin toki mr.Bigin piti ilmaantua herkkänä hetkenä paikalle ja tietysti juuri silloin kun sitä vähiten odotin. Noh, hänen kohtaamisensa käänsi tietysti tämän pöhkön tytön maailman ihan mullin mallin.
On se muuten kumma, miten ihmiset osaa ajoittaa yht' äkkiset ilmestymisensä! Se tapahtuu yleensä juuri silloin kun ei tarttis tai on jo saanu ko. ihmisen pois mielestään. Tai ei ainakaan ajattele kyseistä henkilöä jokatoinen hemmetin hetki. Miten voi esimerkiksi olla mahdollista, että 2-2½ vuoden jälkeen 2 menneisyyden haamua pomppaa ylös haudastaan?! Kohtalon ivaa sanon minä.
Toinen olis mun puolesta saanu ihan vapaasti pysyä siellä, missä ikinä olikaan piileskellyt, mutta tää toinen sais tulla usemminkin kiskomaan hihasta ja lempeästi vittuilemaan mulle. Apua! nyt tuli taas ihan järkky ikävä ja muistot eräästä kesästä tuli mieleen.
Oli muuten paras kesä ikinä, enkä varmaan koskaan ole ollut niin "elossa" kun sillon. Sillon kaikki tuntui myös kauheen isosti. Okei, mä täytin silloin 16, joten ikänikin teki tehtävänsä silloin. Silloin Alku-kevät näytti niin lohduttomalta, mutta eräs serenadi ja kaksi unohtumatonta suudelmaa mullisti kaiken ja niin Carrie ihastui mr.Bigiin :D
Annika-täti on taas muistellut piiiitkät rimpsut, joten nyt hän ehkäpä voisi piiloutua taas peiton alle ja muistella lisää kaikkia hauskoja juttuja.

Tyttö: Mikä on vialla?

Poika: Pidän hänestä niin paljon...

Tyttö: Puhu hänelle!

Poika: Enpä tiedä, hän ei edes pidä minusta.

Tyttö: Älä sano noin. Olet uskomaton.

Poika: Haluan vain hänen tietävän kuinka tunnen.

Tyttö: Sitten kerro hänelle.

Poika: Minäkö?

Tyttö: Odotas, kenestä sinä pidät?

Poika: Hän ei pidä minusta...

Tyttö: Kuinka sinä voit tietää sen?

Poika: Minä vain voin.

Tyttö: No kerro hänelle.

Poika: Mitä minun pitäisi sanoa?

Tyttö: Kerro hänelle miten paljon hänestä tykkäät!

Poika: Minä kerron sen päivittäin.

Tyttö: Mitä sinä tarkoitat?

Poika: Olen aina hänen kanssaan. Rakastan häntä.

Tyttö: Tiedän mitä tunnet. Minulla on sama ongelma. Mutta hän ei ikinä tykkäisi minusta.

Poika: Voi, hänkään ei tykkää minusta.

Tyttö: Kyllä tykkää.

Poika: Mistä sinä tiedät...?

Tyttö: Kuka sinusta nyt ei tykkäisi?

Poika: Sinä.

Tyttö: Olet väärässä, rakastan sinua.

Poika: Rakastan sinua myös.

Tyttö: Joten aiotko mennä puhumaan hänelle?

Poika: Juurihan minä puhuin.

Koska luit tämän viestin, sinä saat perjantainan suudelman elämäsi rakkaudelta.

ÄLÄ RIKO KETJUA!!

Ihastuksesi pyytää sinua ulos.
Huominen tulee olemaan elämäsiparas päivä.
Kuitenkin, jos et kopio tätä päiväkirjaasi sinun elämäsi on tuhoon tuomittu rakkauden puolesta. !!

Kiukkua ja epämiellyttäviä ajatuksia ilmassa.. Ei ollenkaan mun tapaista. Joku väittää tätä vaistoksi ja niin se kai onkin kun haluaa vain suojella, mutta mä en pidä näistä fiiliksistä ollenkaan.
Tään on sitä, kun hengitän rauhallisemmin, liikun rauhallisemmin, jotta voin iskeä salamana, kun sydän pumppaa verta voimalla suoniin, kun en enää ajattele ympäröivää maailmaa, vaan ajatukseni keskittyvät vain tiettyyn kohteeseen -lujasti.
Ehkä mä sitten vaan olen leijonaemo, joka puolustaa rakkaitaan, mutta mä en koskaan nauti siitä tunteesta kun pitää tarkkailla ympäristöään ja olla valmiina.. Tietääkö kukaan, mitä fiilistä ajan takaa?
oli niin tai näin, mutta rakkaita pitää puolustaa ja suojella. Rakkaita täytyy suojella, sillä he ovat meille kaikki kaikessa. Ymmärrätte varmaan, mistä puhun.

Huomenia vain!
Näin unta taas piiiitkästä aikaa ja oli kyllä unien uni! Jotenkin kummasti olin lyöttäytynyt yhteen kahden tutun miekkosen kanssa, joista kumpaakaan en siis todellakaan siedä. Hauskinta koko jutussa oli, että seurustelin toisen kanssa. Uneni ovat menossa kovin huonoon suuntaan.. Toisaalta tyypistä oli tullut mielettömän rikas ja pystyi melkei perseensä pyyhkimään sataseen, mutta näin aamulla koko uni lähinnä ällöttää, sillä kyseinen herra kuuluu siihen kategoriaan, jota mielelläni huitaisisin avarilla, mutta koska väkivalta ei sovi mun vartalolle jätän väliin. Tämä toinen herra taas on sellainen persoona, jota en ole pikkuiseen toviin edes tavannut -ja hyvä niin, koska kyseinen niljake on ehkä etovin mies, johon koskaan olen sekaantunut (Ei muuten tule toistumaan!!). Uni kokonaisuudessaan oli hieman sekava, mutta jonkinlainen kolmiodraama oli meneillään. Pojat harrastivat pienoista kukkotappelua ja selvittelivät, kumpi naisen saa. Koska kyseessä oli uni ja toinen oli käsikirjoituksen mukaan pakko valita, valitsin rahan. Todellisuudessa he kaksi saisivat olla vaikka ainoat miehet koko universumissa, mutta kumpaankaan en sekaantuisi, vaikka maksettais mitä!

"Ala kirjottaa." Niinku työkseni vai?! Hei en, sehän olisi mun boheemia luovuutta vastaan, että pitäisi kirjoittaa "pakosta" ja viellä saada siitä hyvästä rahaa. Kiitos ei.
Koskaan ei saa sanoa: Ei koskaan, mutta jotenkin musta tuntuu siltä, että mikäli "pakon edessä" pitäisi jotain luoda, ni homma kusisi siihen paikkaan.
Viimeistää homma kai tyssäisi itsekritiikkiin, jolla armottomasti piiskaisin itseäni sormille kun yrittäisin väsätä jotain järkevää ja ihmisiä kiinnostavaa. Mulle riittää ihan se, että täällä galleriassa saa kirjoittaa ajatukset ylös ja sitten jotkut käy lukemassa ne jutut.
Sitäpaitsi näin ei jotenkaan tiedosta sitä, että joku ihan oikeasti lukee näitä mun juttuja. Se tuntuu vaan jotenkin kaukaiselta. Ideana ihan OK, mutta käytännössä musta koko ajatus on melko huvittava.
Jos joskus kun olen iso, pengon laatikkoni pohjia ja löydän sieltä kasoittain runoja, jotka ei vielä silloinkaan hävetä mua, ni kokoelma olisi ihan jees, sillä sitä tekstiä ei ole tarvinnut "puristaa" musta ulos. Nyt nautin vaan pöytälaatikkoon kirjoittamisesta ja http://www.rakkausrunot.fi -sivustolle runoilusta.
Sinäänsä olis ihan huippua olla kuin Sex and the Cityn Carrie. Meissä on oikeastaan paljon samaa. Tosin Carrien ihanaa tukkaa minulla ei ole, mutta mr. Bigiä vastaava rakkaus löytyy. Oma tarinani tosin on viellä vailla loppua, mutta jos sitte 4kymppisenä sekin homma ratkeaisi. Kyllähän nekin kaksi pelasi pelejä 20 vuotta ja sitten menivät naimisiin. Tai voi olla, että minä jään kiinni "Aidaniin" ja menenki hänen kanssaan naimisiin, toisin kuin Carrie, joka antoi kosintaan pakit. Allekirjoittaneelle olisi kyllä se sormus kelvannut ihan muuten vaan.

Joku sokia väitti hottieksi, mutta tällä hetkellä fiilis on melko nottie.
Hemmetti sentää ku kipeys vain jatkuu, olis kiva taas tuntee olevansa edes melkei hot.
Pinnalliselta kantilta ajatellen on toki kiva, kun on ollu kipeä ja paino on pudonnut jne., mutta ei tästä kyl jumalauti voi nauttia! Haluan ulos lenkille ja haluan hyppiä ja pomppia, mutta se ei käy.
Jos nyt lähdetää edes siltä pohjalta liikenteesee, et selviäis OIKEESTI, et mikä mua vaivaa ja sen jälkee vois koittaa saada taas ehkä jotai syötyä ja sitten, vihdoin ja viimein, tulla terveeksi.
Kun tää kunto tästä paranee, ni voisi lähteä hieman reissuun ja käydä moikkaamassa muutamaa kauempana asuvaa ystävää, joita ei aikoihin ole nähnyt. Se olis erittäin kivaa:) Mörköluolaanki pitäis kahville tietty mennä pussaamaan prinessaa.
Nyt voisin hieman fiilistellä musaa..

Olet Pikku Myy, ihastuttava ärripurri. Jos jokin ei ole niinkuin sinä haluat, se asia korjaantuu pian. Et ehkä ulkoisesti vaikuta maailman vaarallisimmalta oliolta, mutta tunteidesi päästessä valloilleen isket naamariin fyysisesti parin Tony Halmeen voimalla ja niittaat vastustajasi terävällä one-linerilla. Harrastat trendikkäitä asioita, kuten tuuliskeittausta.

Ota kiinni jos saat, mutta tämä neiti haluaa nyt edetä vauhdilla ja just sillä vauhdilla, mikä itselle sattuu parhaiten sopimaan.
Ei ole luovuutta rajoittavia asioita jarruna ja jos jollekulle pitää jotain selitellä, ni sitten aiheesta ja jollekkin tärkeälle henkilölle.
Tympäännyin kahleisiin ja halusin hengittää. Nyt voin lennellä taas :)
Happyhappyhappy!! Nyt kun viellä terveeksi tulisin, ni ois kyl kova juttu!
Sari pelasti eilen mun päivän. En ole aikoihin nauranut niin makeasti. Onneks joulu meni jo, sillä ei hirveesti lahjoja tulis. Ai jai, tuli hiukan dissattua eräitä persoonia ja joo, naurettiin molemmat ihan törkeästi. Toivottavasti molemmilla pysyy pokka jos kyseisiin henkilöihin törmätään.
Voih, mä olen niin iloinen, sillä olen nyt useasti keskustellut erään tärkeän ihmisen kanssa, jota en ole aikoihin nähnyt. Aina tulee nii ihana fiilis kun hänen kanssaan keskustelee <3

Vuonna 2008 ...
Ketä olet pussannut ja mihin? Ja entäpä missä paikoissa?

[x] poskelle
[x] huulille
[x] kädelle
[x] huoneessani
[x] hänen huoneessaan
[x] eri sukupuolta
[x] samaa sukupuolta
[x] vanhempaa kuin minä
[x] ruskeahiuksista
[x ] mustahiuksista
[x] blondia
[x] kiharahiuksista
[x] sinisilmäistä blondia
[x] suorahiuksista
[x] minua lyhyempää
[x] jotakuta kenellä on huulikoru
[x] jotakuta kenellä on kielikoru
[x] kenestä välitän yhä
[x] kuka oli todella humalassa
[x] kun olin itse todella humalassa
[x] pidempää kuin minä
[x] aamulla
[x] juuri heräämisen jälkeen
[x] ennen nukkumaanmenoa
[x] myöhään illalla
[x] jossakin ulkona
[x] jotakuta ketä en halunnut suudella
[x] joka seurusteli jonkun muun kanssa
[x] sängyllä
[x] heti sen jälkeen kun olin suudellut jotakuta muuta
[x] hautausmaalla
[x] seinää vasten
[x]rannalla
[x] sateessa
[x] autossa
[x] elokuvissa
[x] julkisella paikalla
[x] kylpyhuoneessa
[x] pimeässä
[x] katolla
[x] veden alla
[x] kun sinä/hän ajoi
[x] täysin tuntematonta
[ ] vanhainkodissa
[x] puistossa
[x] suihkussa
[x] kahden kesken
[x] kun ihmiset katselivat

Ja minähän INHOAN pussailua!
Kuka tulee vanhainkotii pussailemaan mun kanssa?

Tänään voisi olla aihetta juhlaan, mutta monien tapahtumien summana ei ole..
Tavallaan olen erittäin onnellinen/onnekas, että asiat ovat nyt näin, sillä katselmus historiaan osoittaa sen, että asiat voisivat olla todella huonolla tolalla. Näin on siis hyvä.
Aina ei voi saada just sitä mitä haluaa, niin kuin tässä tapauksessa, mutta yhdestä asiasta luopuminen avasi monia uusia ovia. Enää ei enää edes kannata pohtia, sulkiko tapahtumat joitakin ovia ja olisiko ne ovet olleet parempia.