IRC-Galleria

Rakkaat hyvät ystävät: piristäkää mua! Alan hiljalleen kyllästyä kotona nyhjäämiseen ja jo pelkästään mehukkaat juorut pelastaisi päivän.
Sarille taas kerran paljon pisteitä, sillä hän pelasti päiväni eilen ja antoi mulle jotain kivaa odotettavaa. Meistä tulee paras sisustu-tiimi ikinä:)
Sängyssä maatessani olen toiminut parisuhdeterapeuttina, sekä hieman myös parittajana, joka on ollut erittäin miellyttävää, sillä en ole niinä hetkinä muistanut vajota synkkyyteen ja olen keskittynyt muiden elämän pelastamiseen. Olen siis melkein sankari.
Nyt taas sain rehattua perseeni tähän koneelle ja mitä muuta tekisinkään, kuin kirjottaisin IRC-gallerian päiväkirjaan jotain jonnin joutavaa paskaa ja vaan siksi, koska minulla on äärettömän tylsää enkä jaksa tehdä mitään järkevääkään.
Muistelinpa tässä erästä laivareissuja, joka sit oli muuten romanttisin ikinä. Mä en voi varmaan koskaan unohtaa syksyistä saaristoa sillä hetkellä kun aurinko laski. Oli muuten kauneinta ikinä. Varsinkin kun vietin sen hetken mukavassa seurassa.. Oli siinä samalla pakko laulaa hiukan Celine Dionia ja biisiähän ei varmaa tarvitse kauaa arvuutella kun kerran laivalla oltiin. Homma meni just niinku elokuvissa, mutta autokannelle en kuitenkaan lähtenyt, eikä miekkonen osoittanut omaavansa lahjoja piirtämisen suhteen, joten musta ei alastonkuvaakaan ole. Jos olisi, voisin sen toki näin kaiken jälkeen lähettää entiselle poikaystävälle, ihan vaan muuten, sillä sitten se sivuaisi taas hieman enemmän leffan juonta. Emmekä siis tosiaan olleet laivan keulassa, vaan perässä, mutta ei se mitään, sieltä se Jackin ja Rosenkin tarina alkoi. Luojan kiitos tämä minunJackini ei jäätynyt kuoliaaksi, vaan jatkoi matkaansa kotiin.
Nyt sitten vaan mietin, että pitäisikö tämä kyseinen henkilö vielä tavata, vai jättää homma siihen. Olisin aivan valmis hänet tapaamaan muuten, mutta koska elämäni sivua toisinaan myös Sex and the Cityä, niin toki mr.Bigin piti ilmaantua herkkänä hetkenä paikalle ja tietysti juuri silloin kun sitä vähiten odotin. Noh, hänen kohtaamisensa käänsi tietysti tämän pöhkön tytön maailman ihan mullin mallin.
On se muuten kumma, miten ihmiset osaa ajoittaa yht' äkkiset ilmestymisensä! Se tapahtuu yleensä juuri silloin kun ei tarttis tai on jo saanu ko. ihmisen pois mielestään. Tai ei ainakaan ajattele kyseistä henkilöä jokatoinen hemmetin hetki. Miten voi esimerkiksi olla mahdollista, että 2-2½ vuoden jälkeen 2 menneisyyden haamua pomppaa ylös haudastaan?! Kohtalon ivaa sanon minä.
Toinen olis mun puolesta saanu ihan vapaasti pysyä siellä, missä ikinä olikaan piileskellyt, mutta tää toinen sais tulla usemminkin kiskomaan hihasta ja lempeästi vittuilemaan mulle. Apua! nyt tuli taas ihan järkky ikävä ja muistot eräästä kesästä tuli mieleen.
Oli muuten paras kesä ikinä, enkä varmaan koskaan ole ollut niin "elossa" kun sillon. Sillon kaikki tuntui myös kauheen isosti. Okei, mä täytin silloin 16, joten ikänikin teki tehtävänsä silloin. Silloin Alku-kevät näytti niin lohduttomalta, mutta eräs serenadi ja kaksi unohtumatonta suudelmaa mullisti kaiken ja niin Carrie ihastui mr.Bigiin :D
Annika-täti on taas muistellut piiiitkät rimpsut, joten nyt hän ehkäpä voisi piiloutua taas peiton alle ja muistella lisää kaikkia hauskoja juttuja.